Alice in Blunderland

['Curiouser and curiouser!' cried Alice]

Riskinottoa ja vääriä tietoja :)

[28.02.01 14:51]

Suuri päivä Suomessa: useampiakin testituloksia on julkistettu. Testaamisessa on se hauska erityispiirre, että negatiiviset tulokset ovat hyviä uutisia, positiiviset tulokset puolestaan aiheuttavat silmien sumenemista ja hengen ahdistusta.
   Otetaan negatiiviset ensin: Suomussalmelainen ex-lehmä ei ensiarvioiden mukaan sairastanut pelättyä BSE-tautia ja unelma puhtaasta suomalaisesta lihasta voi jatkua. Atria ja Karjaportti voivat huoahtaa helpotuksesta ja kriisipalaverit voidaan perua.
   Aivan yhtä vähällä eivät selviä Hiihtoliiton edustajat ja Suomen hiihtojoukkue positiivisista näytteistään. Ennakkotietojen mukaan WADA:n testeissä on jäänyt kiinni neljä uutta urheilijaa, joiden joukossa ovat suomalaisen hiihdon sankari Mika Myllylä ja kivijalka Harri Kirvesniemi. Kvartetin täydentävät kauniimman sukupuolen edustajat Virpi Kuitunen ja Milla Jauho.
    Erityisesti Myllylän tapaus painaa ankarasti monia hiihtourheilun ystäviä, onhan hän viime vuosien ylivoimaisesti parhaiten menestynyt suomalainen hiihtäjä, maailman huippua.
    Isometsän käryttyä monet eivät halunneet uskoa Myllylän ja Kirvesniemen tietäneen asiasta saatikka sitten käyttäneen laittomia keinoja vaikka miesten läheiset suhteet tiedettiin.
    Nyt ei totuutta voi enää kiertää. Karpaasit ovat tahrattuja, voitonjano muuttui jossain vaiheessa ahneudeksi, sitkeys kieroudeksi, rehtiys typeryydeksi. Sankareilla olikin vain suuret puheet ja savijalat.
    Kansa tullee reagoimaan voimakkaasti. Isometsän lehdistötilaisuudessaan ennakoima kansan anteeksianto voi antaa odotuttaa itseään. Pikemmin voi odottaa päinvastaista; jos karpaasit haluavat säilyttää autojensa maalipinnan ehyenä, heidän olisi parasta poistaa ensitilassa nimitarrat kulkupeliensä kyljistä. Skriik...

What have I done to deserve this?

[27.02.01 22:52]

Elämme digitaalista renessanssia, kuitenkin ongelmat ovat aina samat. Kuinka muutamme tämän rahaksi? Ja: haluammeko muuttaa tämän rahaksi? Tosin digitaalisen buumin aikana viimemainittua kysymystä ei juuri ole esitetty. Nopeasti kehittyvä ja kasvava ala on niellyt kitaansa ja sylkenyt ulos kaiken mitä on kehdannut tuotteen nimellä kutsua.
    Pula sisällöstä on ollut huutava: "Elämämme on onttoa, tarjotkaa meille lisää...jotain. Mielellään jotain kuluttajaystävällistä, sellaista kivaa – ja pliis, ei downereita." Missio: Tarvitsemme jotain, joka vetoaa mahdollisimman laajaan joukkoon mahdollisimman nopeasti. Lisäksi sen tulisi olla halpaa, nopeasti tuotettavaa ja helposti monistettavaa eri medioiden käyttöön.
   Ja mitä meillä on sisältönä: pornoa, piratismia ja huutokauppoja, joissa voimme ostaa aitoa natsikrääsää ja neljännesjulkkisten vanhoja rääsyjä. Tolkuttomasti roskapostia, joka, jos uskomme lukemaamme, taikoo meille koulutuksen, kapean uuman, muhkeat hauikset ja maatalaahaavan peniksen sekä moitteettomat luottotiedot uuden identiteetin kera.
    Toki vastapainona www on myös reaaliaikainen globaali uutisverkko, jossa maapallo tuntuu samanaikaisesti sekä kutistuvan että laajenevan. Voimme niin halutessamme katsoa auringonnousua Fuji-vuorelta tai kurkistaa kaupunkeja Times Squarelta Kuopion torille. Samalla tuhannet yksilöt ovat löytäneet uudesta mediasta itselleen taiteellisen ja/tai terapeuttisen ilmaisuvälineen.
   Näin siis www. Mitä tapahtuu mobiilimaailmassa? Sisältötuotannon tila lienee vieläkin heikompi kuin webin puolella, osin johtuen median suuremmasta rajoitteisuudesta. Ns. palvelut ovat ylihinnoiteltuja, hankalia käyttää ja osin käsittämättömiä. Kuka haluaa maksaa tekstiviestein kalastamisesta ja miksi? Onko elämämme niin tyhjää ja merkityksetöntä, että sisällöksi tarjotaan matopeliä, soittoääniä, valuuttakonversioita, rasvaisia tekstiviestejä ja tökeröitä logoja? Jotain puuttuu, vai? No, ainakin sisältötuotannosta puuttuu rock'n'rollia, sanoo vast'ikään designin parista mobiilien sisältöihin siirtynyt Stefan Lindfors. Lindfors on sanojensa mukaan kyllästynyt design-maailmaan ja haluaa laajentaa mobiilien sisällöt mystisemmälle tasolle kuin soittoäänien ja logojen perin latteat ulottuvuudet. [firstmuse, HS]

Drugstore Cowboys

[26.02.2001 9:22]

Meilläpäin kun mokataan, ei ole tapana jättää asioita puolitiehen. Tällä kertaa julkisuuden valokeilassa ylpeänä seisoo yhä laajeneva joukko Hiihtoliiton edustajia Lahden MM-kisojen doping-sotkun saadessa yhä absurdimpia piirteitä. Toisella suomalaisella mieshiihtäjällä "on ollut ongelmia A-näytteensä kanssa" ja liiton lääkäritkin uppoavat yhä syvemmälle tänään julkisuuteen tulleiden tietojen nojalla.
    Helsinkiläiseltä huoltoasemalta löytyi viikkoa ennen kisoja Hiihtoliiton lääkärilaukku, joka toimitettiin löytötavarana poliisille. Laukun sisältö on perin mielenkiintoinen: ruiskuja, infuusiopusseja, verenohennuslääkkeitä, sekä Hiihtoliitolle kirjoitettuja reseptejä. Hiihtoliiton nyttemmin ex-lääkäri Turpeinen tunnisti laukun, muttei ruiskuja ja infuusionestepusseja. Fiksu mies.
   Tätä ruljanssia voi kenties parhaiten katsoa, ei niinkään lääketieteellisestä tai eettisestä kuin avoimen tiedottamisen näkökulmasta. Hiihtoliiton edustajat näyttävät käyvän perinteen mukaista veristä viivytystaistelua: "Tuumaakaan ei peräydytä, miehet, saappaat jalassa kaadutaan". Isometsän yritys monopolisoida tehdyt virheet osoittaa klassista yksilön uhrautumista joukkueen puolesta: "Menkää vaan poijaat, jättäkää mun. Mää ole mennytt."
   Muuten, Isometsän lausunnosta jäi sellainen vaikutelma, että tehdyt virheet tuntuivat olevan pikemmin kiinnijääminen kuin sääntöjen vastainen toiminta. Se, että myönnettäisiin toimitun kyseenalaisesti ja alistettaisiin asia julkiseen keskustelulle, tuntuu olevan karpaaseille mahdoton ajatus.
    Ja jälleen on aika petojen haavoitettujen ryömiä koloihinsa kuolemaan, poissa silmistä ja mykkinä. Siivosti. Ja toisaalta kuka loppujen lopuksi haluaisikaan tietää totuutta? Totuudella ei yksinkertaisesti ole kovin paljon arvoa silloin kun kaikki tietävät asian. Se liudentuu merkityksettömäksi, itsestäänselvyydeksi. Ainoastaan niissä tapauksissa kun vain harvoilla on tieto, on sillä arvoa. Kyynistäkö?

Every dog has its day...

[23.02.01 9:29]

Tunnen erään koiran. Tuntenut sen jo vuosia. Kelvoton hukale. Sekarotuinen rakin ketale: osin schäferi, osin karhukoira, loput ties mitä. Iso koira ja jäänyt vaille koulutusta, luimistelee edestäpäin, esittää kilttiä. Tiedän, mitä se ajattelee, voin nähdä suoraan sen pieniin koiran aivoihin. Ei se minua hämää. Se ajattelee: "Jonain päivänä minä: Bow-wow-wow-yippie-yo-yippie-yeah, Bow-wow-yippie-yo-yippie-yeah".

Slings and Arrows... esta undecision me molesta

[22.02.01 10:12]

Mitenkäs se Shakespeare asian Hamletissa ilmaisikaan? Jalompaa onko kärsiä vai taistella ja kuolla? Tai kuten Joe Strummer, diplomaatin poika, kiteytti: "Should I Stay or Should I Go". Onko parempi jäädä vaiko lähteä? Naida vai palaa? Ajatuksia, joita pyörittelevät mielessään useimmat ihmiset jossain elämänsä vaiheessa. Usein unettomina öinä.
   Näinä päivinä, varsinkin uusmedia-alalla, on monilla lähtö mielessä, osalle omasta halusta, toisille pakosta. Ala on eittämättä kriisissä ja firmojen pörssikurssit uskottavuuden kanssa pohjamudissa. On tehty katteettomia lupauksia, jotka pitäisi nyt lunastaa. Stay or go? "If I go there will be trouble, An' if I stay it will be double".
   Kiinnostavaa on seurata, mitä tapahtuu seuraavan internet-vuoden aikana. Minne mennä? Voiko leirin purkaa ja muuttaa toisaalle aloittaakseen puhtaalta pöydältä? Seuraako menneisyys ihmisten mukana vai voiko ikävät asiat jättää taakseen kuin roskapussin?
   Historiassa, jos nyt haluaa ryhtyä hartaaksi, on monia esimerkkejä siitä, että lähteminen kannattaa. Esimerkiksi voi nostaa vaikkapa Mayflowerilla Atlantin ylittäneet uskonnolliset kiivailijat, jotka pakenivat vieläkin ahdasmielisempää hallintoa ja loivat pohjan Amerikan Yhdysvalloille. Olipa lopputulos sitten minkälainen hyvänsä.
   Uusille aluille! Slainte!

Memento mori

[21.02.01 10:17]

Tyhjä olo. Menneenä viikonloppuna vaimon isoäidin hautajaiset. Pieni suku, intiimi tilaisuus. Hieman itkua, hieman naurua, ruokaa ja juomaa. Univelka on nyt nukuttu pois. Pitäisi vaan herätä...
    Hautajaiset muistuttivat, että rituaaleilla on merkityksensä, merkittävät pisteet elämässä on merkittävä yhteisöllisesti; ne on virallistettava. Yritys tuoda järjestystä ja merkitystä elämämme kaaokseen.

huipulle