Alice in Blunderland

['Curiouser and curiouser!' cried Alice]

Search and Destroy - Baby, detonate for me

[12.03.01 9:18]

Aamun uutisia selatessa huomasin islamin voittokulun jatkuvan Afganistanissa: Taleban ilmoitti sunnuntaina tuhonnensa 1500 vuotta vanhat jättiläismäiset Buddhan patsaat. Islam 2 - Buddha 0.
    Ilmeisestikin islam on vuorimaassa ajautunut niin pahoihin vaikeuksiin, että säilyäkseen vallassa papiston on haettava voittonsa taholta, joka ei lyö takaisin. Voisiko parempaa kohdetta silloin olla kuin väkivallattoman uskonnon muinaismuistot.
    Sisäpoliittisten kriisien edessä johtajat ovat reagoineet vaihtelevasti: asemaltaan vahvat johtajat suuntaavat kansallisen aggression ulkomaille, vaikkapa Thatcher ja Falkland, horjuvat kiihkopopulistit hyökkäävät kotimaisia etnisiä/polittisia vähemmistöjä vastaan, äärimmäisenä esimerkkinä dynaaminen duo Hitler/Stalin. Mutta nyt... Taleban hyökkää menneisyyttä, heikointa vastustajaa, vastaan ja käyttää siinä härskisti väärin kannattajapohjansa suurinta yhteistä nimittäjää: islamin uskontoa. Ja jälleen kerran menetetään korvaamattomia kulttuuriaarteita. Ei saatana...

Cocina Macho

[09.03.01 18:38]

Olen toisinaan kuullut, että ruuanlaitto tai ylipäätään keittiössä luuhailu olisi ns. akkojen hommia. Ajatuksena lienee siis, että ruuanlaitto itsessään olisi jotenkin neitimäistä sipistelyä, sopimatonta miehisille kourille. Ehkä joissain tapauksissa, vaikkapa sokerileipurin toimessa, sepän käsistä ei juuri ole hyötyä, mutta kiintoisaa kyllä ruokakulttuureissa kautta maailman on selkeitä macho-tendenssejä.
    Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa ranskalaiseen keittiöön kuuluva tiettyjen ruokalajien liekittäminen. Jos kyseessä on puhtaasti ruokalajin makua lisäävä valmistusvaihe, eikö silloin flambeerauksen luonnollinen suorituspaikka olisi keittiö ruokapöydän sijaan. Ruuan valelu vankalla viinalla ja sen sytyttäminen liekkeihin on mielestäni muotopuhdas macho-ele, keittiöpuolen vastine heavyrock-konsertin pyrotekniikalle.
   Vastaavasta asiasta on kyse myös silloin kun pizzapaikan kokki tempaisee valkosipulin letistä ja tirpasee onnettoman kynsilaukan kämmenellään osiinsa. Puhumattakaan japanilaisen kalakeittiön veitsiakrobatiasta, jossa ruuanlaittotapahtumasta on tullut sirkusesityksen kaltainen show. Cocina Machossa ei koskaan ratkota ongelmia elegantisti vaan pyrkien nopeuteen, brutaaliin tehokkuuteen ja ennen kaikkea häikäisemään asiaa tuntemattomien silmät.

Kaikki teidän pesä... mitä helvettiä?

[04.03.01 21:47]

"Kieli on virus ulkoavaruudesta", on William Burroughs sanonut. Paitsi kieleen, Burroughsin heitto pätee erityisesti huumoriin. Huumori on eräs oudoimpia inhimillisen kokemisen ilmaisumuotoja. Se yhdistää ihmisiä silmänräpäyksessä ja toisaalta voi muodostaa ylitsekäymättömän esteen ihmisten välillä. On myös olemassa huumorin muotoja, joista on naurajan itsekin vaikea analysoida, miksi se naurattaa – sitä vain nauraa.
    Internetissä lähtee aika ajoin liikkeelle vitsejä jotka etenevät ja kuluttavat itsensä metsäpalon lailla. Viime kuukausina on flunssaviruksen lailla itseään toistanut / levittänyt meemi, joka tunnetaan kirjainyhdistelmästä AYBABTU. Akronyymi purkautuu sanoiksi All Your Base Are Belong To Us; lause joka ei välttämättä ole pakettiaan selvempi. Kyseessä on vuoden -89 japanilainen videopeli Zero Wing ja sen substandardi englanninnos. Eikö jo alakin naurattaa niin vallan penteleesti? Katsomalla vaikkapa tuon shockwaven, asian hauskempi puoli paljastunee, kenties.
   Osa kyseistä vitsiä on siihen osallistuminen, oheisen kuvan kaltaisia muunneltuja kuvia on netissä tuhansia. Vitsi alkaa tosin olla elämänkaarensa loppupuolella, sillä vitsin originoineet piirit ovat jo pitäneet AYBABTU:n hautajaiset. Viimeisen niitin asiaan tuo Timen tai re:n kiinnittämä huomio ilmiöön. Valtavirtaahan on halveksittava, non?

Leiska vs. teksti

[03.03.01 22:55]

Muoto versus sisältö, vanha klassikko, polarisoituu tällä hetkellä terävimmin ehkäpä juuri webissä. Vaikka sanotaankin, että lapset kypsyvät nykyään nopeammin, verkkoa samotessa huomaa helposti median iän. Olemme monessa suhteessa täysin lapsenkengissä, jollemme peräti vaipoissa.
    Taitavat nuoret designerit vääntävät PhotoShopissa rikasta, mutta minun silmiini täysin tyhjää kuvailmaisua. Samaan aikaan toisaalla tehdään kirjastottain tekstiä jonka esillepano on mielikuvituksetonta ja tylsää.  Sanomattakin on selvää, että näiden kahden trendin tulisi lähestyä toisiaan ja varastettava toisiltaan, jotta tämä media saavuttaisi minkäänlaista uskottavuutta tai säilyisi elinvoimaisena.
   Nykywebissä tehdään valtavasti tavaraa, jolla ei ole mitään muuta annettavaa kuin ns. wow-tekijä, kts. vaikkapa mesoa.com, tai epämääräisiä saitteja omasta autosta tai tietokoneista. On halu ja tarve sanoa (tehdä/näyttää/olla mukana jossain) jotain, mutta muuta annettavaa ei ole kuin James Brownin kierrättäminen: "Watch me! I'm Superbad!" Tehdään uusi mahtava leiska per viikko, viipaloidaan se hötömölöksi päivässä ja ihaillaan sitä yhden selaimen (IE5.5) läpi, yhdellä resoluutiolla (väh. 1024x768) ja arvostetaan mielellään myös yhdellä oikealla maulla (sisällytä viikon trenditermi, olkoonpa tänään vaikka fetastrofi). Ja meillä on jälleen uusi avant-garde -saitti. Mahtavaa!
    Tai. Sitten kirjoitellaan omakohtaista, itseensä kääriytyvää muodotonta tekstivuodatusta weblogien muodossa;) ja tuodaan se esille huomioimatta alkeellisimpiakaan visuaalisia aspekteja. Jämäkämpiä sisältösaitteja taitavat olla yliopistojen luonnontieteiden laitokset. "Dokumenttihan on rakenteellisesti virheetön, mutta miksi asia ei tunnu kiinnostavan ketään muuta kuin kirjoittajaa ja hänen nemesistään."
    Siis montakohan kertaa asia on todettava, että se menisi perille. Luupäisille sisältöortodokseille voisi todeta, että se on "singer, not the song", tajuutsä ja vastaavat kallon ominaisuudet omaavia fotoshoppareita voisi reippaasti lähestyä kysymyksellä, että "mitä helvettiä tää nyt on olevinaan?".

huipulle