Alice in Blunderland

['Curiouser and curiouser!' cried Alice]

Sane, sane, they're all insane

[29.03.01 13:09]

Kioton sopimus kasvihuonekaasujen käytön supistamisesta käytännössä siirrettiin ö-mappiin USA:n presidentti George W. Bushin ilmoituksen myötä. George "They misunderestimated me" Bush katsoo, että kyseinen sopimus sotii Yhdysvaltojen talodellista etua vastaan, joten hän ei suostu allekirjoittamaan sitä. 'Atta boy, George. Joku voisi kenties selvittää presidentille ja tämän hallinnolle termin " global concern" merkityksen.

Barbaareita portilla

[23.03.01 22:57]

Lion-virus etenee internetissä kulon tavoin. Maalina ovat unix/linux- palvelimet, jotka käyttävät määrättyä, erittäin nopeasti vanhenevaa, versiota BIND-ohjelmasta, joka puolestaan yhdistää konemaailman IP-osoitteet lihamaailmalle havainnollisempaan muotoon (www.redhat.com -> 216.148.218.195). *nix-maailman vastine Microsoftia aiemmin tänä vuonna koetelleeseen dns-ongelmaan on siis käsillä.
   P.J. O'Rourke, amerikkalainen ammattikonservatiivi ja x-boheemi, on jossain ylöskirjannut, että maailmassa on kahdenlaista hauskaa: asioiden rakentaminen ja sen jälkeen tapahtuva tuhoaminen. Tämän aksiooman O'Rourke on johtanut katseltuaan lasten leikkejä: hänen mukaansa lapset rakentavat asioita, jotta he voisivat tuhota ne. Godzilla-syndrooma.
   Viruksen rakentajat - ja käyttäjät - ovat lapsia, jotka haluavat vain oikaista sen yhden vaivalloisen ja työlään vaiheen, rakentamisen ja siirtyä suoraan romutukseen. D-d-d-demolition, baby!

High Fidelity

[20.03.01 19:26]

Ah Hollywood. USA, USA... Huolimatta siitä, että elokuva pohjautuu britti Nick Hornbyn kirjaan ja myös ohjaaja Stephen Frears on britti, elokuvan tapahtumat ovat siirretty Chigagoon ja se on miehitetty pääosin amerikkalaisin kasvoin. Elokuva on laatutyötä monella tapaa, hyvällä maulla toteutettu miedosti ironinen kuvaus keski-ikää lähestyvästä, lähes pakkomielteisestä musiikin ystävästä.
   Mutta toisinaan sitä vain kyllästyy ironiaan ja hyvään makuun. Frearsin on brittinä helppo syyllistyä molempiin "synteihin". Jo elokuvan nimi on ironinen. Elokuvan kahdella pääteemalla, pop-musiikilla ja parisuhdepyörityksellä, ei ole juurikaan tekemistä sen paremmin hi-fin kuin uskollisuudenkaan kanssa. Käsillä on jälleen yksi miehen kasvukertomus. Tällä kertaa herrasmiesluuseri pyörittää vinyylikauppaa ja pohtii, että miksi hänen naissuhteensa päättyvät siihen, että juuri hän kaikista maailman ihmisistä jää yksin. Vai jääkö hän? Draaman kaari pohjautuu tuohon kuluneeseen kysymykseen. Doh. Kiinnostaako se ketään?
   Olematon tarina ja ihmiskuvauksen latteus eivät kuitenkaan vielä riitä pilaamaan elokuvaa. Vastapainoksi ohjaaja Frears antaa näyttelijöiden loistaa. John Cusack ja Iben Hjejle pääosissa ovat erinomaisia. Erityisesti Cusack väläyttää kykyjään elokuvan hautajaiskohtauksessa, jossa hänen esittämänsä henkilö joutuu etäältä seuraamaan ex-tyttöystävänsä surua voimatta auttaa. Muutamassa sekunnissa hän saa katsojan tempaistua mukanaan epätoivoonsa. Riipaisevaa, yllättävää kyllä.

    Tom Hanksia on myyty 90-luvun Jimmy Stewartina, ehkäpä 00-luvulla mukavien roolien kuninkaan mantteli lankeaa vuorostaan Cusackille. Kykyjä ja karismaa näyttää riittävän. Elokuvan musiikki on luonnollisesti hyvällä maulla valittua, ja Jack Blackin esittämä ankara vaihtoehtorokin fani/levykaupan myyjä tulee paljastaneeksi soul-juurensa leffan kenties yllättävimmässä käänteessä. Let's Get It On, Baby!

Addendum

[20.03.01 18:40]

Kaikenlaista pientä; kaivelin hieman tarkemmin aiemmin mainittua I've Got The Music In Me -raitaa. Kävikin ilmi, että kappaleen alkuperäinen esittäjä onkin niinkin epätodennäköinen henkilö kuin Kiki Dee, jonka saman nimiseltä LP:ltä vuodelta -74 laulu on. Eli kyseessä on alkujaan brittiläisen iskelmätähden ja hänen taustajoukkojensa tekemä pastissi/amerikkalaisesta soul-musiikista, erityisesti Aretha Franklinia mukaellen.
   Keskinkertaisuudet lainaavat, nerot varastavat.

Feel real funky, feel real good y'all

[17.03.01 16:43]

"Ain't got no trouble in my life", lauloi Thelma Houston vuonna 1981 ja sämpläyksen ihmeen kautta tuo sama fraasi kuullaan vuonna 2000 myös suomalaisen Campaus-duon levyllä Music in Me. Vuoden -81 alkuperäinen I've Got Music in Me on tuotettu Atlantic-tyyliin jo ajankohtaan nähden hieman vanhahtavasti. Campaus on uuden vuosituhannen hengessä ajanut laulun tehosekoittimen läpi ja syöttänyt paloille steroideja. Tuloksena on syntynyt lievästi hysteerinen, erittäin tehokas moderni tanssikappale, jonka yhteyttä, kertosäettä lukuunottamatta, alkuperäiseen versioon on jopa vaikea huomata. Suomalaisen tanssimusiikin klassikko heti syntyessään.
   Sämpläämistä ja konemusaa yleensäkin on perinteisissä muusikkopiireissä pidetty lahjattomien varkaitten helppona keinona rahastaa aivotonta ja mautonta massaa. Lopputulosta on pidetty mekaanisena, sieluttomana ja arvottomana. Varkaita ja pellejä, kaikki tyynni. Ptui!
    Kuitenkin kuuntelemalla vaikkapa nuo edellä mainitut biisit, voi helposti havaita, että ei se sämplääminenkään aivan niin yksinkertaista ole. Campaus on taitavasti poiminut Houstonin laulusuorituksesta omaan käyttöönsä sopivat piirteet ja järjestänyt palaset uuteen uskoon, nostanut esiin alkuperäisen pieniä detaljeja – "pretty, pretty, pretty" – ja muuttanut täysin kappaleen kompin ja sovituksen. Kyse ei ole enää pelkistä loopeista a la Funky Drummer,vaan pikemmin koko musiikin muodon variaatiosta, rohkeasta uudelleenkirjoittamisesta ja ajantasaistamisesta.
   Tietenkin olisi mielenkiintoista kuulla alkuperäisen esittäjän kommentit äänensä käytöstä uudessa kappaleessa. Samoin kiintoisaa on kappaleesta saatavien voittojen jako: ketkä saavat ja missä suhteessa. Mutta sämpläys itsessään ei ole tuonut kopioimista musiikkiin, se on vain eräs väline säveltäjän/musiikintekijän työkalupakissa. Ja kuten kaikki työkalut, sen hyöty tai arvo riippuu vain ja ainoastaan käyttäjästään.

Do you believe in...

[16.03.01 9:23]

Oletko koskaan miettinyt, miksi sinusta on tullut juuri sellainen kuin olet? Olet varmaan kuullut puhuttavan tähtien vaikutuksesta ihmisten eloon ja syntymähoroskoopeista. Kenties olet miettinyt oman syntymähoroskoopin teettämistä.
    Nyt www (world wide web) tarjoaa sinulle, musiikin ystävä, arvoisesi elämänprognoosin - miksei myös diagnoosin, jos haluat niin ajatella - tässä osoitteessa.
    Ajatus on astrologiasta tuttu, tähdet ohjaavat eloasi. Ja tärkeämpiä tähtiä ei olekaan kuin poptaivaan tähdet. Syöttämällä syntymäaikasi, saat selville USA:n ja UK:n, popzodiakin merkittävimpien huoneiden, listaykköset juuri syntymäsi hetkellä. Ja katso, elämäsi kaari piirtyy esiin kauniina ja loogisena. Magic, baby!

Miehet ovat Marsista, Iltasanomat Venuksesta

[15.03.01 8:09]

Keltainen lehdistömme kukkii jälleen kerran oikein suloisesti. Iltasanomien www-versiossa tänään: " Aiotko leikata pitkän tukkasi? Harmittaako heittää vuosien työ roskiin? Hiukset voi myydä peruukkiliikkeeseen, mutta rikastumaan sillä ei pääse."
    Siis jos hiusten kasvattaminen on työtä, merkitseekö tämä sitä, että kaljut ovat joko lakossa tai työttömiä.

Kuinka paljon on sopivasti?

[15.03.01 7:35]

Hypoteesi: kaksi peruslähestymistapaa. Ensimmäinen tapa on subtraktiivinen. Siinä pyritään kuorimaan tarpeeton pois jättäen jäljelle vain oleellisen. Esimerkiksi kuvanveisto. Toinen tapa on additiivinen. Siinä lisätään asioita, kunnes kaikki oleellinen on sanottu/esillä. Vaikkapa arkkitehtuuri.
    Occamin partaveitsi – Entiteettejä ei ole lisättävä, ellei se ole välttämätöntä – pätee molemmissa tapauksissa. On pyrittävä täsmällisyyteen ja yksinkertaisuuteen kauneutta unohtamatta.