Iloinen tiede

[31.07.01 14:15]

Tiedeuutisten silmäily on viime päivinä ollut yhtä juhlaa. Erityisesti biotieteet ja genetiikka tuntuvat saavuttavan uusia virstanpylväitä harva se viikko.

   Tuoreimpien tietojen mukaan amerikkalaiset tiedemiehet ovat kehittäneet suolavettä sietävän tomaattilajikkeen. Maailmassamme, jossa viljelymaaperää menetetään jatkuvasti sen liian suolaisuuden vuoksi, asia on merkittävä. Projektin idea tuntuu kantavan, sen päämäärä on tarkoin harkittu ja glamööritön.

   Ja sitten toisaalla meillä on näitä Frankenstein-projekteja. Onneksi. Eipähän käy aika pitkäksi sen paremmin meillä massoilla kuin tiedeyhteisölläkään. Tarkoitan siis näitä lievästi huomionhakuisia hankkeita, joissa kaavoitetaan uudestaan perinteisesti jumalille varattuja tienoita. Klassinen esimerkki löytyy parin vuoden takaa; kudoksensiirtokoe, jossa onnistuttiin kasvattamaan hiirulaisen selkään ihmisen korvan näköinen rusto.

   Niin, genetiikasta: hiljattain Virginia Tech Universityn (in one o' dose TOP SECRET LABMO-TORIES de gubbnint keep stashed away underneath Virginia;) valkotakit onnistuivat siirtämään rotan geenejä salaattiin. Käsittämättömältä kuulostavan idean taustalla on rotan kyky tuottaa C-vitamiinia. Tuloksena salaatin C-vitamiinipitoisuus kasvoikin peräti 700 %. Onnea vaan markkinointiosastolle! Veikkaanpa, että tuotteen (rattuce?, let?, rolaatti? satta?) markkinat löytyvät siitä osasta maailmaa, jolla ei ole varaa paljon kursailla suuhunpantavan suhteen.

Makuasioita

[29.07.01 18:36]

Tiedetään kyllä, että meikkaamisella voi olla hyvinkin suuri vaikutus naisen ulkomuotoon, mutta tämä on jo naurettavaa.

  Rick Bakerin johdolla Hollywoodin parhaat voimat tarttuivat brittiläiseen peruslyyliin ja muovasivat hänestä, kuten kuva kertoo, harvinaislaatuisen kaunottaren. Helena Bonham-Carter, hyvät naiset ja herrat. Ennen ja jälkeen Apinoiden planeetan.

   Tiedän kyllä, kumpaa pidän kauniimpana. Asia hämmästyttää ja hieman oudoksuttaa minua. Mutta tuo simpanssinaaras on suurenmoisen kaunis. Apinageenit puhuvat ja minä kuuntelen ihmeissäni. Dääm!

Pandemiaa odotellessa

[27.07.01 1:52]

Kuppa, tunnettu myös nimellä morbus gallicus - ranskantauti, saapui Eurooppaan Uudesta maailmasta vuonna 1493 Kolumbuksen reippaiden merimiehien mukana. Vastalahjaksi Amerikan asukkaille he antoivat isorokon.

   Ensimmäinen maininta kupan esiintymisestä Suomessa on päivätty 26.9. 1641. Taudin vei aikakirjoihin eräs taivassalolainen talonpoika, joka oli tuonut sen tuliaisina Tukholman-reissulta. Rangaistukseksi hänet erotettiin seurakunnasta. Kupalta meni siis karkeasti ottaen 150 vuotta matkalla Ranskasta Suomeen.

   Ensimmäiset AIDS-tapaukset tunnistettiin Yhdysvalloissa vuonna 1981, Suomessa vuotta myöhemmin. Maailma pienenee, ja me liikumme enemmän ristiin rastiin tätä palloa.

   Apropos, Brittein saarilta kuuluu uutisia: tuberkuloosi eli valkoinen surma nostaa jälleen rumaa päätään. Diskotubiksi nimetty Pohjois-Lontoon tanssikansan keskuudessa puhjennut tuberkuloosin variantti ei reagoi perinteisiin antibiootteihin. Onkohan millään vedonlyöntitoimistolla kertoimia isorokon paluusta?

Drivers wanted

[24.07.01 13:52]

Minä tahdon avoauton. Tarkemmin sanoen: haluan ajaa sellaisella ystävieni kanssa elokuun yönä täysikuun valaistessa tietä. Olemme matkalla juhliin, ja Nick Draken musiikki soi taustalla.

   Kiitos televisiomainonnan ihmeen, elämäni päämäärä on nyt tiivistetty 50 sekuntiin: sen tulee olla juuri tuon mainoksen kaltainen, mutta siihen tarvitsen Volkswagenin Cabrion. Eikä minulla ole varaa siihen... Saatanan markkinapellet... herättävät toiveita ja sitten nykäisevät maton alta.

   Volkswagen on aiemminkin tehnyt hienoja mainoskampanjoita, esimerkiksi Turbonium, mutta VW Cabrion Pohjois-Amerikassa näkynyt televisiomainos heittäytyy käsittämättömän runolliseksi.

   Olin kyllä aiemmin kuullut, että FAUWEE käyttää Nick Draken herkkää akustista folk-klassikkoa Pink Moon mainoksessaan ja teilannut idean täysin älyttömänä: "toivoton kombinaatio, se ei voi toimia, ei ikinä".

  Noh, olin väärässä, jälleen kerran. Kyseinen tv-mainos, Milky Way, lienee kaunein koskaan näkemäni. Kiitos internetin, mainos on nähtävissä jenkkiteeveen ulkopuolellakin, sillä VW:n jenkkisaitille on koottu tuoreet vw-mainokset. Lievästi perverssiä, on-demand -mainontaa. Samalla saitilla on näemmä myös jonkinlainen web-radio. Volkkarilla oma radioasema.... hmm... Tätäkö on tulevaisuus? Kaikesta tulee näemmä osa viihdeteollisuutta.

  Mainoksen tekijät: Arnold Worldwide, Boston. Jatkakaa mieleni sotkemista ja turhien kuvien istuttamista alitajuntaani.

rotaatio.org

[23.07.01 16:33]

Uusi katto pään päällä, rotaatio.org, uusi serveri, joka tuntuu paljon riuskemmalta kuin aiempi. Way-hey! Muutto on vielä hieman kesken, mutta suurin osa tavaroista on jo purettu.

Pitkä tuokio

[23.07.01 16:23]

Fakta. Olemme menettäneet perspektiivin aikaan. Mittaamme kaiken mikroyksiköissä, itseämme pienemmissä. Kaiken on tapahduttava heti. Viimeistään. Trendi nopeampaan ja nopeampaan ei ole millään muotoa uusi, se on vuosituhansia kestäneen kehityksen tulos, mutta aina kaikkea ei mitattu nanosekunneissa: Antwerpenin tuomiokirkko valmistui vuonna 1500 148 vuoden rakentamisen jälkeen ja Canterburyn katedraalia (valmistumisvuosi 1503) rakennettiin peräti 433 vuotta. Aivan. 433 vuotta. Tämän hetken ihmisistä vain hyvin harvat pystyvät edes kuvittelemaan moista hanketta, saati sitten osallistumaan sellaiseen.

   Syitä noin massiivisiin hankkeisiin voidaan tietysti hakea. Rakennetaan vaikkapa jumalan kunniaksi tai vallan symboliksi, mutta mielestäni niiden todellinen pointti on mittakaavassa: rohjeta (tai haluta) ryhtyä hankkeeseen, jonka valmistumista ei itse olisi todistamassa. Että olisi jokin joka olisi suurempaa ja tärkeämpää kuin oma minä. Kova pala, varsinkin nykyihmiselle.

  Japanissa on aikaa lähdetty ylittämään toisella tavalla. Sen sijaan, että rakennettaisiin kivestä aikaa ja luonnonvoimia uhmaavia massiivisia rakennelmia, he ovat valinneet materialiksi puun.

   Sintolainen Jingun temppeli Isessä, Japanissa rakennetaan uudestaan joka kahdeskymmenes vuosi. Viimeisin jälleenrakennus tehtiin vuonna 1993, se on temppelin 61. inkarnaatio. Ensimmäisen kerran jälleenrakennus tehtiin vuonna 690. Mestaripuusepät muistavat ulkoa työvaiheet ja siirtävät tiedon oppilailleen. Näin tieto säilyy elävänä ja temppeli muuttuu paljon suuremmaksi asiaksi kuin pelkäksi rakennukseksi. Uudet sukupolvet kokevat sen oman työnsä kautta aina eläväksi, osaksi itseään. Se ylittää ajan. Japanilaiset ovat neroja.

   Länsimaissakin ovat muutamat älyköt tarttuneet ajan haasteeseen. The Long Now Foundationin päämääränä on herättää keskustelua ajasta, suhteestamme siihen ja erityisesti kulttuurisesta jatkuvuudesta. Säätiön eräänä tavoitteena on rakentaa kello, joka on toiminnassa vielä vuonna 10000. Mielenkiintoista tavaraa: longnow.org

Pikkupojista

[21.07.01 10:47]

Mistä on pienet pojat tehty? Etanoista, sammakoista, koiran häntätupsukoista... Ja lisätäänpäs listaan vielä hetken mielijohteista.

   Vaimon siskon kuusivuotias poika järjesti eilen koko suvulle lievää lämpötilan nousua nielaisemalla vitosen kolikon. Femma jumiutui ruokatorveen, ja oli olemassa riski, että kolikko liikahtaisi ja tukkisi henkitorven.

   Poika sai sitten kyytiä: ensiksi mökiltä lähimpään terveys-keskukseen, sieltä piipaa-autolla keskussairaalaan. Otettiin röntgenkuvat ja laadittiin suunnitelmat. Lääkärin selvittäessä toimenpidettä - nukutus ja kolikonpoisto pihdeillä - poitsun ainoa huolenaihe oli se, että mihinkä se raha joutuu, kenties hän menettää sen? Aivan...

   Kävimme visiitillä pojan herättyä narkoosista ja siellähän se vitonen oli purkissa, teipattuna sängyn laitaan. Hieman tokkurainen ja käheä-ääninen sankari oli silmin nähden tyytyväinen. Raha oli nyt turvassa. Tapahtumaketjun alkuna oli ilmeisesti ollut omaisuuden ositukseen liittyvä kiista isosiskon kanssa. On onnellista, että tuskin olen enää paikalla seuraamassa sisarusten perinnönjakoa.

Lateraalista "ajattelua"

[20.07.01 12:56]

"When she was good, she was good, but when she was bad, she was great." Tiedän sen olevan totta, mutta mitä se tarkoittaa. Ja miksi. Helle tosiaankin saa ihmiset epävireeseen. :)

Philip Morris Inc. - raihnaiden tuki ja turva

[18.07.01 13.28]

"Big business is very wise", lauloi John Lydon takavuosina. Olisiko Lydon vielä samaa mieltä kuultuaan tupakkateollisuuden viimeisestä tempauksesta? Amerikkalainen tupakkajätti Philip Morris on lähtenyt todella kiinnostaville urille puolustaessaan tupakkateollisuuden asemaa.
    Yhtiö julkaisi hiljan tutkimuksen, jonka mukaan tupakoinnin aiheuttama alentunut elinikä on kansantaloudellisesti kannattavaa. Esimerkkinä käytettiin Tsekinmaata, jossa kyseisen tutkimuksen mukaan valtio säästi vuonna 1999 yli miljardi markkaa terveydenhoitokuluina tupakkaukkojen ja -akkojen kuollessa kuin kärpäset sen sijaan että olisivat ryhtyneet kuppaamaan yhteiskuntaa vanhuksina. Vanhukset ovat yhteiskunnalle tuottamattomia, siis pahoja, tupakkateollisuus tuottavaa, siis hyvää. Dääm... Ei ihme, että asiasta on herännyt pientä keskustelua: "Tämän logiikan mukaan valtioiden olisi järkevintä lopettaa ihmiset samana päivänä kun he jäävät eläkkeelle", kommentoi tsekkiläinen lääkäri Eva Kralikova.
   Ei oikein tiedä, pitäisikö itkeä vaiko nauraa. Philip Morris on eräs maailman suurimpia firmoja, sillä on tiedottamiseen ja mainontaan varattuna rahaa usean kehitysmaan budjetin verran rahaa. Silti PR-puolella on varaa pitää töissä todellisia idiootteja. Jästipäät. Kenties tämä viimeinkin lopettaa keskustelun etiikasta tupakkayhtiöiden osalta.

Imperiumin vastaisku

[17.07.01 5:50]

Rokin päätösklubilla (ei narikkaa, tupakointia, pankkikorttia tahi sisävessoja:) esiintyivät Tuomari Nurmio, Spitfire ja Tehosekoitin aika- sekä volyymijärjestyksessä.

   Nurmio heitti trubaduurina keikan, joka, vaikkakin omalla tavallaan väärtti, muistutti siitä, että rokki kuitenkin on bändimusaa ja trubaduurit ovat liiaksi luontaisten lahjojensa ja karismansa varassa. Nurmion kommunikaatiotaidot eivät yksin riitä yleisön mielenkiinnon ylläpitämiseksi.

   Imperiumin vastaisku Spitfire-yhtyeen hahmossa oli vastaanpanematon. Pietarista rynnistävä joukko venakkoja pistää päälaelleen käsitykset siitä, kuka voi soittaa rytmimusiikkia ja millä kielellä. Tiukka ja hilpeä ska-musiikki istui festarin päätösklubille kuin kliseen nyrkki silmään. Tanssia ja hyvää oloa silmän kantamattomiin.

   Ja lopuksi tietenkin kliseekonsentraatti Lahdesta, Tehosekoitin, joka korvasi volyymillä sen mitä muualta puuttui. Tehosekoittimen kuuntelu on hämmentävää, koko ajan kuuntelumuisti antaa signaaleja: hei, täähän on siitä ja siitä... Bändin röyhkeä nerous on siinä pokerinaamassa jolla he biisinsä esittävät. Täydellinen rok-klisee.

Aiempia avautumisia.

:.: mvento2001, pehmyt ja hempeä kesälaitos :.: