Puun ja kuoren välissä
[04.04.02 21:54]
Verrattuna vaikkapa Helsinkiin, Madridin kerjäläiset
vaikuttavat oudon vaisuilta. Alepan edessä Asematunnelissa voi kohdata
kekälesilmäisen kaverin, joka murteellisella englannilla (Hello,
brother...) vaatii neljää euroa päästäkseen
kiiruusti Kotkaan (!). Pienen keskustelun (Sorry, but no!) sekä
hetken tuijottelun ja kiroilun jälkeen selviää, että
ei hän tainnut veljeni ollakaan sen paremmin kuin matkalla Kotkaankaan.
Mies siirtyy kuumeisesti seuraavan ohikulkijan kimppuun (Hello brother!).
Pummaaminen on selvästi hänelle tuttua työtä.
Madridissa turvaverkoista läpi
pudonneet (tai uineet) olivat usein silmäänpistävän
passiivisia. Osa heistä oli patsaita, jotka ilmeettöminä
kestivät ihmisten töllistelyn: yläkuvan harlekiini istui
hievahtamatta kahden koiransa kanssa muotiliikkeen seinällä.
Hänen tavoitteenaan oli hankkia elanto (hyvin vajavaisen espanjan
taitoni perusteella) kaksikuiselle vauvalleen. Toiset heistä makasivat
keskellä kävelykatuja kuin ruumiit, täysin toisten armoille
heittäytyneinä kasvonsa kätkien, alakuvan aids-potilaan
(noh, kylttinsä mukaan) tavoin.
Väkisenkin ryhtyi miettimään:
keitä he ovat, mitä he ajattelevat kerjätessään,
mistä he tulevat ja mihin he joutuvat? Ja mikä hitto erottaa
minut heistä paitsi tuuri?
Todd Rundgren teki vuonna 1978 laulun nimeltä Bag
Lady.
Siitä:
Do they see us pass by
Where do they come from (simple answers)
Do they come falling,
falling from the sky like rain
Crawling up the basement drain
Misfits and black sheep
Former brothers, friends and mothers
Aiempia avautumisia.
Edellinen.
|
Mama said: "Life is like a box of chocolates, you never
know what you gonna get...."
|
sammakon näköinen tappokone / universumin pelastaja /
juhlavuoden mallistossa / lentäviä lautasia /
pateettista / pateettisempaa /
patentoitua, paskaa
- Toppo Koponen
|
|
MUSIIKKI:
YUP: Suomen suurin TV
Mainiota, että Jarkko Martikainen on keksinyt parhaan toiveen
ikinä: Pyytäkää saada Suomen suurin TV, se tuo
mukanaan kaiken muun.
|
|