Det är skillnad mellan vatten och vattnen
[12.03.02 19:46]
Höm... viime päivinä työpöytäni
kulmalle on alkanut kokoontua joukko muovipulloja, joiden vaaleanvihreässä
etiketissä seisoo BonAqua. Aivan, olen jäänyt koukkuun
kiitosta vaan, mielihyväkeskus kevään uutuusjuomaan,
limetinmakuiseen kivennäisveteen. Säälittävää.
Mikä parasta, en edes tajunnut juoman varsinaista koukkua, ennen kuin
terävänäköisempi työkaverini rupesi ihmettelemään,
että »vitaminoitua, mitä ihmettä». Vasta silloin
älysin, että olin sattumoisin löytänyt elämäni
juoman, tai ehkäpä elämäni juoma oli valinnut minut
limenvärisen etikettinsä voimalla.
Tuoteseloste valaisee:
Vesissä on eroja. BonAqua Vitamiini &
Lime on B-vitamiinipitoinen kivennäisvesi, joka täydentää
elämäntapojasi. Limenmakuinen BonAqua sisältää
15 % päivittäisestä B-vitamiinin saantisuosituksesta / 1
dl. Hyvinvointisi on tavoittelemisen arvoinen asia.
ja
Ei alle 3-vuotiaille.
Safe as milk, vai mitä?
Strange pillows of my wanderlust
[09.03.02 13:46]
The drone of flying engines
Is a song so wild and blue
It scrambles time and seasons if it gets thru to you
Then your life becomes a travelogue
Of picture-post-card-charms
Amelia, it was just a false alarm
---
Maybe I've never really loved
I guess that is the truth
I've spent my whole life in clouds at icy altitude
And looking down on everything
I crashed into his arms
Amelia, it was just a false alarm
- Joni Mitchell: Amelia
Lentäminen on kaikkien myyttien äiti.
Nousta lyijynharmaalta kamaralta kohti taivasta, liitää pilvien lomitse, kylpeä valossa.
Vapautua. Amelia Earhart, 30-luvun naispuolinen Ikaros, rikkoi lennoillaan käsityksen naisesta
heikkona astiana – taivaalle kelpaamattomana – kunnes hänen siipensä sulivat Tyynen Valtameren auringossa,
ja hän katosi jälkeä jättämättä heinäkuussa 1937.
Joni Mitchell
teki hänestä kauneimman laulun
vuonna 1976. Kuten hyvän taiteen tulee, myös Mitchellin Amelia kertoo syvästi
henkilökohtaista tarinaa nivoen sen yhteiseen kokemukseen. Jaco Pastorius
ja Larry Carlton soittavat taustalla kuin unesta heräävät enkelit.
You'll be given love
[05.03.02 23:23]
Björkin musiikkiin on
tehty useita henkeäsalpaavan kauniita ja outoja videoita.
Kaunein mielestäni on All is Full of Love.
Onko kyseessä biomekaaninen painajainen vai eroottinen fantasia? Kuvat
kertovat sanojani enemmän, katsokaa.
Pop-musiikki voi olla myös tätä.
Sydämettömät paskiaiset!
[03.03.02 14:09]
Anyone who ever loved could look at me
And know that I love you
Anyone who ever dreamed could look at me
and know I dream of you
Knowing I love you so
Anyone who had a heart
Would take me in his arms and love me, too
You couldn't really have a heart and hurt me,
Like you hurt me and be so untrue
What am I to do
Vanne sydämen ympärillä? Päässä huippaa ja mahassa kiertää? Tässäpä laulu sinulle. Mutta kuinka kukaan voi olla niin julma, että kohtelee Dionne Warwickia noin kaltoin?
Tai niin sydämetön, että kuuntelee kappaleen Anyone Who Ever Had a Heart liikuttumatta? Tai suuttumatta loukatun puolesta?
Laululle löytyy myös arvoisensa jatko-osa: Walk On By,
jossa kertoja yrittää sinnitellä eteenpäin ainoastaan ylpeytensä varassa.
If you see me walking down the street
And I start to cry each time we meet
Walk on by, walk on by
Make believe
that you don't see the tears
Just let me grieve
in private 'cause each time I see you
I break down and cry
And walk on by (don't stop)
And walk on by (don't stop)
And walk on by
I just can't get over losing you
And so if I seem broken and blue
Walk on by, walk on by
Tekstit Hal David, kirpeän suloiset melodiat Burt Bacharach ja sydämen pakahduttavat tulkinnat Dionne Warwick.
Pop-musiikki voi parhaimmillaan olla myös tätä.
Aiempia avautumisia.
Edellinen puolikuu.
|
Mama said: "Life is like a box of chocolates, you never
know what you gonna get...."
|
Minä halusin tavata Annelin, / sillä tiesin sen minua vielä etsivän. /
Eihän elämä paljoa antanut, / sateenkaari päättyi nakkikioskille, /
ravintolapöytään oksentaville naurettiin.
- Gösta Sundqvist
|
|
PAPERI:
Edward Lee Masters: Spoon River
Kuolleet puhuvat, jos vain viitsimme kuunnella. Masters rakentaa
muistokirjoituksista mosaiikin pikkukaupungista.
MUSIIKKI:
The Hives: Here We Go Again
Ruotsinmaalla tehdään erinomaista rokkia. Jos tämän biisin aikana ei tule mieleen tehdä jotain typerää, niin ei sitten ikinä.
Laulu, jonka kuvitukseksi sopisi vauhkon biisonilauman syöksy kallion reunalta alhaalla odottavaan varmaan tuhoon.
LEFFA:
Aronofsky: Requiem for a Dream
"Drugs are bad. Don't do drugs. Mmm-kay?!" Hienot kuvat
ja audiot joka tapauksessa.
|
|