[01.06.02 6:50]
Rukous nurinpäin.
Aavikoituminen alkaa sisältä, pikkuhiljaa, huomaamatta. Eräänä päivänä havahdut miettimään, että minulla oli niin selkeä käsitys siitä mikä on oikeaa, mikä väärää; kuinka minun ja erityisesti muiden pitäisi toimia. Mitä minulle tapahtui? Missä vaiheessa musta ja valkoinen muuttuivat harmaaksi? Milloin kaikesta tuli minulle yhdentekevää? Idealismista kaikenkattavaa relativismia.
Ja sinä: mitä sinulle tapahtui? Sinä peloton, joka olit
aina valmis puolustamaan heikompiasi, koulun pihalta kansalaismarsseille.
Sinulla oli aina joku asia, itseäsi suurempi, jonka puolesta olit valmis
taistelemaan. Mitä niille tapahtui? Milloin taistelukenttäsi pienenivät
itsesi kokoiseksi, ei, vielä pienemmiksi?
And you may ask yourself
Well...How did I get here?
Letting the days go by
let the water hold me down
Letting the days go by
water flowing underground
Into the blue again
after the money's gone
Once in a lifetime
water flowing underground
David Byrne: Once in a Lifetime
MUSIIKKI:
Moby: Another Woman
Jälleen kerran: hypnoottinen bassokuvio (terveisiä Billie Jeanille),
naisääni ja seisahtunut tunnelma. Toimii yhä.
Sugababes: Freak Like Me
Teini-ihmeet vääntävät erinomaista poppia samalla repien karmeimman kasarisyntsapopin riemukkaasti uudelle vuosituhannelle."Let me lay it on the line, I got a little freakiness inside"
ELOKUVA:
Memento
Ihmiset, yleensä ottaen, ovat syvältä, kuten Mementokin todistaa. Syyllisyys motivoi, ja tajunta muistaa vain sille sopivat seikat. Muista Sammy Jenkins!
Aurinkoisia päiviä [30.05.02]
Jäisiä päiviä [25.05.02]
Hunting wabbits... [21.05.02]
Master your language [20.05.02]
Kello kolme aamuyöllä [19.05.02]
Se ainoa oikea [16.05.02]