Vilnasta, kuten aiemmatkin kuvat. Poislukien Hello Kitty.

Hello Kittystä tuli hittikello. Rippilahjan osto voi olla myös hauskaa. Itselleni haluan joskus Hello Kitty -mallin Fenderin.

Tänään seuratessani kahden alfa-naaraan darts-matsia ajattelin, että oikeita ystäviä ei erota sen paremmin aika kuin välimatka.

Mietityttää.

Vilna on erittäin miellyttävä, rento kaupunki.

Tuijotin tylsämielisenä Pall Mall -tupakin logoa, ja huomasin yhtiön logossa olevan peräti kaksi klassista lainaa: Per Aspera Ad Astra ja In Hoc Signo Vinces. Amerikkalaiset.

Hey, let’s get serious…
God knows what he’s doin’
He wrote this book here
An’the book says:
He made us all to be just like Him,”
so…
If we’re dumb…
Then God is dumb…
(An’ maybe even a little ugly on the side)
-Frank Zappa: Dumb All Over

Vaimoni sanoi, että olen liian typerä polttamaan tupakkaa. Avautuminen tapahtui kun olin viikon sisään kolmasti sytyttänyt savukkeen filtteripään ja vetänyt henkoset. Puolustuksekseni voin vain sanoa, että sätkän päät näyttävät pikaisesti vilkaistuna kovin samanlaisilta. Se ei ole paljoa.

I never seen you looking so bad my funky one
You tell me that your superfine mind has come undone
-Steely Dan: Any Major Dude Will Tell You

Tänään opin, että poliklinikan minulle osoittamaa sosiaalityöntekijää vaivaa selkäreuma. Varmaan hänkin oppi minusta jotain. Oh well…

Minulla on unelma, että yhtenä yönä kaikki maailman pianobaarit muuttuisivat banjobaareiksi.

For me and Lily are together in my dreams
And I ask you, ”Hey mister, have you ever seen”
”Pictures of Lily?”
-The Who: Pictures of Lily

Jonain päivänä Fender Stratocaster mallia Hello Kitty on oleva minun, kokonaan minun.

They got a name for the winners in the world
I want a name when I lose
They call Alabama The Crimson Tide
Call me Deacon Blues
-Steely Dan: Deacon Blues

Meet me, Jesus, meet me
Meet me in the middle of the air
If my wings should fail me, Lord
Please meet me with another pair
-Led Zeppelin: In My Time of Dying

Parvekkeeltani näen taksin ajavan räkälän ovelle. Kuski nousee ulos ja avaa takakontin, ottaa sieltä rollaattorin ja asettaa sen asiakkaansa käytettäväksi. Mies — ei nuori enää, muttei vanhuskaan — nousee vaivalloisesti ja alkaa taivaltaa sentin mittaisin askelin kohti toisessa kerroksessa sijaitsevaa baaria. Taitaa olla kolmas kerta kun näin hänet samoissa merkeissä.

Aluksi ajattelin, että miehelle pitäisi myöntää sankarillisesta sinnikkyydestään joku sopivan juhlava nimike: olutruhtinas vaikkapa tai Oluen ystävien ritarikunnan ensimmäisen luokan arvomerkki. Mutta pitää myöntää, että katseltuani sivusta pidempään tulen vain surullisemmaksi.

Lentoliput, check. Majoitus, check. Passi, umm…. 53 päivää aikaa hankkia uusi.

If the sun refused to shine
I don’t mind, I don’t mind
If the mountains fell in the sea
Let it be, it ain’t me.
-Jimi Hendrix: If 6 Was 9

Luonnossa, sikäli kun mitään koulun biologian tunneilta muistan, eliöt monesti viestivät ei-haluttavuudestaan (lue: myrkyllisyydestään tms.) kirkkain, jopa räikein värein.

Tästä ekstrapoloimalla olen osaltani tuuminut seuraavaa: jos naisella on poroksi permanentatut, äärimmäisen vaalennetut hiukset ja hyvin määrätynlainen pinkin ja aniliinin välille asettuva huulipuna sekä kulmakynällä aherretut kulmakarvat (vrt. Gary Glitter), pienet hätävalkeat syttyvät sydämeeni, ja alan etsiä muita varomerkkejä.

Jos hänellä lisäksi on tapana juhlistaa sisäistä eläintään ulkoisesti kissapetojen turkkien kuvioimilla asusteilla tai käyttämällä kyseisiä kuvioita sisustuksensa elementteinä, siirryn hälytystilan seuraavaan asteeseen. Olen äärimmäisen varuillani. Tämä ei ole enää leikin asia.

Lopullisen niitin orastava suhde saa, jos huomaan hänellä olevan yksisarvisia kuvina, joko ihollaan tai seinillään. Tässä vaiheessa ainoa vaihtoehto on Monty Python ja Pyhä Graal -elokuvasta tuttu: Run away! Run away!

P.S.

Jottei meitä miehiä vallan unohdeta, niin varomerkkeinä pitäisin seuraavia: turpeat kultakorut (vitjat, kantasormukset yms.), takatukka tahi jenkkisiili sekä leijona-aiheiset korut, tatuoinnit tai asusteet. Ai niin, kaljamahaa ei tietenkään saa unohtaa.

Ja hyvä niin.

Keskustelua eheästä ihmisestä. Toinen osapuoli kertoo kysyttäessä olevansa eheä ihminen. Väite kuulostaa korviini hämmästyttävälle. Kyynisenä ajattelen eheyden olevan näkökulman rajoittuneisuutta.

Elämänsä murrosvaihetta elävä Photoshopin pyörittelijä löytää Donnie Hoylen fotarivideoista oppia, mutta ennen kaikkea saa nauraa sydämensä kyllyydestä. You Suck at Photoshop 1–10 -sarja kulminoituu nerokkaasti Vanishing Point -videoon. Luova ja loistava sarja. Nauratti ja naurattaa.

Porvoon naiset ovat kauniita, mutta karjalaiseen makuun hieman jähmeitä, jopa elottomia.

Little darlin’ I feel the ice is slowly meltin’
Little darlin’ it seems like years since it’s been clear
Here come the sun, here comes the sun
And I say it’s all right

Unessa olin Pariisissa ja minulla oli kiire lentokentälle. Intin kuitenkin seuralaiselleni, että en voi lähteä ilman kuvaa ranskalaisesta leijonapatsaasta. Minulla on ajatus, että maan leijonaikonit kuvaavat jollakin tapaa jotain ominaispiirrettä kansassa.

Yllä on komposiittikuva kolmen eri maan jellonoista. Tukholman leijona on puleerattu ja hieman pelästyneen oloinen — yliviritetty neuroottisuuteen asti, jotenkin mieleen tulee jääkiekkovalmentaja Pentti Matikainen. Lontoon Trafalgar Squaren leijona tuo majesteettisuudessaan ja lähestyttävyydessään mieleen C.S. Lewisin Aslanin. Mutta sitten meillä on krakovalainen leijona… mitä voisi sanoa moisesta? Kauniisti ilmaisten puolalainen leijona on rento ja tyyni, hieman rumemmin katsottuna se on koinsyömä talja, kelvoton edes takan edustaa somistamaan. Mutta minä pidän Krakovasta, ehkä enemmän kuin Lontoosta, Tukholmasta puhumattakaan.