Kissojen kaupunki ja ihmisten kaupunki ovat toistensa sisällä mutta ne eivät ole yksi ja sama kaupunki.
[…]
Mutta tässä pystysuorassa kaupungissa, tässä kokoonpuristetussa kaupungissa jossa kaikki tyhjät tilat pyrkivät täyttymään, jokainen sementtijärkäle tunkeutumaan toisiin sementtijärkäleisiin, avautuu eräänlainen vastakaupunki, kaupungin negatiivi; se koostuu tyhjistä viipaleista kahden muurin välissä, rakennusoikeuksien määräämistä kahden rakennuksen minimivälimatkoista, kahden rakennuksen takapihojen välisestä tilasta; se on seinämuurien välinen kaupunki, valopihojen, ilmastointikanavien, ajoteiden, sisäpihojen, kellareiden sisäänkäyntien kaupunki, kuin kuivien kanavien verkosto rappauksien ja bitumin planeetalla, ja tämän verkoston lävitse kulkee vielä seinänvieriä pitkin kissojen vanha kansa.
– Italo Calvino: Itsepäisten kissojen puutarha (Marcovaldo)
On mukava löytää, erityisesti silloin kun ei tiedä mitään hukanneensa. Itsepäisten kissojen puutarha osui sattumalta käteeni sen jälkeen kun vanha ystävä oli täysin yllättäen pyyhältänyt kaupungin läpi ja hukuttanut minut hyvään tuuleen. Mitä ystäviin tulee, niin minä olen rikas.
Päivän kaksi löytöä
On mukava löytää, erityisesti silloin kun ei tiedä mitään hukanneensa. Itsepäisten kissojen puutarha osui sattumalta käteeni sen jälkeen kun vanha ystävä oli täysin yllättäen pyyhältänyt kaupungin läpi ja hukuttanut minut hyvään tuuleen. Mitä ystäviin tulee, niin minä olen rikas.