Browse
← Older: Generation P
Jiihaa! Viktor Pelevin hoitaa mainostoimistoduunarin (ex) sielua voimallisesti (viiltävä ja monitasoinen kuvaus, kuten Hotakainen voisi sanoa). Samalla veli Venäläinen valottaa syvemminkin venäläistä sielunmaisemaa.
”Tietenkin Tatarski oli …
Newer: Teddy B. ja kohtaus elokuvasta Talven valoa →
Katseltuani läpi Witold Reidelin kuvasarjan The Bear in Helsinki tunnen itseni lapseksi jälleen. Pohjoinen on suuri ja talvinen, onneksi on karhu kaverina. Kuvien kaunis …
Kauhukypärä
Aloitetaanpa selvästä asiasta. Minulla on vaimo, joka ei ansaitse minua. Tai minä en ansaitse häntä. Miten vaan. Kuunneltuaan viiden päivän ajan minun siteeraavan (kuunteles tätä!) ja hehkuttavan (hitto, tää on hyvä!) ”löytämääni” venäläistä kirjailijaa Viktor Peleviniä hän kysäisee ilmeisen viattomasti, että olinko jo lukenut häneltä joululahjaksi saamaani kirjan.
– Minkä kirjan? Ethän sinä mitään kirjaa minulle antanut. Vai…?
Pari kepeää askelta kirjahyllylle ja rouvan ranteen hidas ja harkittu liike tuo epäuskoisten silmieni eteen ohuen niteen, Viktor Pelevin: Kauhukypärä.
On hetkiä jolloin kuulee punastuvansa.