Browse
← Older: Pässi ja keritsimet
Hiustenleikkuu on aina merkinnän arvoinen asia. Luonnollisesti. Elän näitä hetkiä varten.
Toissapäivänä keskusteltua Casa Ventossa:
Mies: Mitäs tuumaat, jos leikkaan tän lopunkin pois?
Vaimo: Mitäs jos leikkaat …
Newer: Massive Attack – Live With Me →
”Plans and schemes, hopes and fears / Dreams I’ve denied for all these years”
Hitto, juuri kun olin menettänyt toivoni Massive Attackin suhteen törmään heidän …
Aprillipäivänä
Vieraassa kaupungissa ihmisiä katsoo eri tavalla. Silmä hakee tuttuja piirteitä oudoista kasvoista, sydän on tunnistavinaan jonkun hahmon vain todetakseen: ei hän, ei täällä. Olin väärässä. Erehdyin.
Kunnes eräänä päivänä, täpötäyden ravintolasalin toisella puolen, jotain tuttua, vilkaisen toistamiseen, refleksinomaisesti – eihän se voi olla, mutta kyllä se on, minä tunnen tuon ihmisen. Katson häntä silmiin, testaan vielä, että onko se varmasti hän. Kestää hetken ennen kuin hän tunnistaa minut (kymmenen vuotta on ollut toiselle meistä lempeämpi). Halaamme. Nopeat selitykset miksi täällä, molemmille vieraassa kaupungissa. Jäähyväiset. Jäljelle jää outo ilo siitä että sattuma on hetkeksi heittänyt toisen eteeni. Maailma on joskus ystävällinen.
Jep, kyllä se vaan niin on, että hetken ääniraita on Paavoharju ja Valo tihkuu kaiken läpi.