Oinas

Eilen sain iloisia uutisia Karjalasta. Ystäväperheeseen oli maanantaina syntynyt esikoistytär. Kaikki osanottajat — isäkin, sikäli kun viestin oikein ymmärsin — voivat mainiosti, ja tutustuminen maailmaan voi alkaa.

Tervetuloo maalimaa, pikkune!

Tääl sitä onkii kaikenlaist kummallist kaheltavaa. Voip olla, et aikuiset vaikuttavat siust aluks vähän ouvoilt, mutta elä sie siitä huoli — eihä hyö tiijä ihekään mihi hyö o mänös. Mut siul o käynt hyvä säkä, siu vanhemmat o viksui ihmisii. Heijä luon o siul hyvä olla, niiko herran kukkaros sie tuut olemaa.

Pari asijaa mie haluisin viel sannoo siul: issäis o hieno mies, mut ei se musiiki pääle mittää ymmärrä. Se siu pittää selvittää muualt. Nii, ja porkkanat o hyvii, eläkä sie lanttuukaa ylenkaho. Hää o halpa ja hyvä juures. Tytöt hyö o mukavii, mut senhä sie tiijät itekii, ko ite oot semmone. Mut oha ne pojatkii kivoi, vaik ne saattaakii vähä välil letist vetää. Vejä takasii, kyl ne siit tokenee.

Ja jos mie viel yhe asia sanosin, ni elä lue elläissäs yhtää horoskooppia (et sie halluu olla pässi, vaikka oot niis merkeis syntyny), paitsi tätä horoskooppia, täs kerrotaa totuus ihmisist. Mut lue sie se vast myöhemmi, vaik sit ko oot ajokorti saant. Noh, ei miul sen enempää täs. Nähää matka varrel.