Browse
← Older: Naarmu
Olen miettinyt asiaa ja tullut siihen tulokseen että tämä tunne-elämä ei oikein sovi minulle. Lisäksi haluan lisätä, että mieluummin olen aikuinen kuin vanha.
Newer: Kiintiö? →
Hmm… näkyykö minun naamastani, että tarvitsisin pelastusta?
Tänään eilen mainitsemistani taivasmatkaajista se nuorempi ja kauniimpi –kerrassaan viehko nuori nainen– tuli hymyillen uudestaan oveni taakse, valitteli …
Exit light, enter night
Köh… ok, se oli Metallicaa, se.
Marraskuu on pimeä, pimeämpi kuin koskaan aiemmin, niin vaikuttaa. Aina vaan tuntuu enemmän siltä, että voisin sammuttaa viimeisetkin valot ja kömpiä viltin alle odottamaan kevättä.
Lopulta kun niin teen, ovikello soi ja sen takana kaksi nuorta naista matkalla taivaaseen katsoo odottavasti. Minä sanon kiitokset ja suljen oven. Ovenraosta näen heidän ilmeistään, että jaoimme hetken täsmälleen saman ajatuksen: ”ahaa, näitä”. Kumpaakaan osapuolta ei hetkemme lyhyys jäänyt sanottavasti vaivaamaan.