Browse
← Older: Batman, missä olet?
Aina välillä kaupunkiympäristö muuttuu mukavan omituiseksi. Kuva otettu Loviisan- ja Rautatienkadun kulmauksesta 5.12. noin iltaseitsemän aikoihin.
Newer: Hetken hiljaisuus →
Olen kuullut sanottavan, että jokainen päivä on jonkun maailmanloppu. Kaikki ihmisen tieto, muistot ja lahjat lakkaavat olemasta. Kokonainen maailma häviää silmänräpäyksessä. Tilalle tulee suru, sitten …
Ääniä ajan takaa
Painan metallikuoren korvaani kiinni. Kuuntelen nopeaa tikitystä, ääni tuo mieleen pikkulinnun sydämen. Kuori näyttäisi olevan kromattua terästä. Sen sisällä näkymättömissä on rattaita, vipuja, jousia – messinkisiä kai. Vedettävä rannekello — kyseinen yksilö on valmistettu Neuvostoliitossa, valtiossa jota ei enää ole, tuskin sen valmistanutta tehdastakaan — on uhanalainen laji, monimutkainen ja hienostunut laite jolla nykypäivänä ei ole mitään asiaa kuluttajamarkkinoille. Reliikki?