Browse
← Older: Joulukiukku
Ärtynyt. Huolestunut. Olen vanhanaikainen, mutta mielestäni lapset ovat lapsia ja vanhemmat ovat vanhempia. Jälkimmäisillä on omat velvollisuutensa, eikä niistä voi niin vain luistella kun siltä …
Newer: Uutta Vuotta →
Vuosi 2006 on ollut kummallinen ja sekava, osin surullinen, mutta iloinenkin.
Vuoden musiikilliset ilopillerit Top-5, olkaat hyvät:
Basement Jaxx: Take Me Back To Your House (YouTube)
Massive Attack: …
Huoli
Mie en taida ollenkaan tuntea poikiani, sanoi äitini hiljaa. Olimme puhuneet veljestäni, mutta tuntui että hän ajatteli keskustelun aihetta pidemmälle. Kuulin hänen äänestään että vanhempani — vanhemmat yleensäkin, luulen — kantavat jälkeläistensä epäonnea mukanaan, pitävät itseään huonoina vanhempina, epäonnistuneina siinä missä lapsensakin. Pahempaa, he pitävät itseään syypäinä meidän virheisiimme ja huonoihin hetkiimme. Me teemme virheitä, me sairastamme. Se on selvää, mutta turha siihen on kasvatusta mukaan vetää. Aikuiset ihmiset ovat vastuussa omasta elämästään. Sen haluaisin saada äitini ymmärtämään. Pelkään, että turhaan. Minun sanani eivät riitä.