Browse
← Older: Öykkäri
Jokakuinen markkinapäivä huuhtoo kaupunkiin myös sitä väkeä, joka mieluummin nauttii konjakkinsa kahvitta. Ymmärrettävästi tästä seuraa ongelmia kahvilamiljöössä. Tänään kantakahvilaan jumiutui iäkäs mutta roteva veikkonen, joka …
Newer: Se paniikin tunne →
Hän on joku taiteilija,
antaa suukon, sanoo korvaan:
”Meistä pitää huolen kivat enkelit.”
Mä en usko.
Kevät – nyt on taas kevät täällä.
Aaah – se tuntuu ilmassa,
se tuntuu …
Kunniakkaat perinteet
Ylen eilinen Ulkolinja Kadonneet tyttäret (Ylen sivuston syvemmät osat ovat syvältä, muuten) sai veren kiertämään. Tyttölapsiahan pidetään yleisesti Aasiassa arvottomina: heitä ei kouluteta, he eivät tuo rahaa talouteen vaan kalliiden myötäjäisten (laissa kielletty, mutta yhä vallalla oleva käytäntö) he ovat taloudellinen rasite perheelle. Tämän seurauksena köyhien kyläyhteisöjen ja slummien äidit monesti surmaavat yhteisön painostuksesta omat tyttövauvansa tai parhaassa tapauksessa jättävät heidät heitteille.
Avustusjärjestöt yrittävät parhaansa, mutta kamppailu tuhatvuotisia perinteitä vastaan ei ole helppoa. Katsellessani kuvaa hoivaan pelastetuista pikkutytöistä ajattelin, että nyt jos olisi valtaa ja rahaa niin kuin on mieli, niin perustaisin säätiön joka kouluttaisi nuo pikkutytöt parhaissa mahdollisissa oppilaitoksissa ja antaisi heille sekä heidän kotimaalleen paremman tulevaisuuden.
Ei minulla tietenkään ole mitään todellisia resursseja muuttaa maailmaa, mutta voisiko ajatella, että alueella operoivat suomalaistahot (Nokia, Perlos, jne. Kansanedustajat? Äänestäjät? Hoi!) tekisivät jotain asian eteen, perustaisivat vaikka jonkin stipendijärjestelmän juuri näille maton alle lakaistuille.