Lapsuus meni menojaan, intoni laimeni ja tiikerit vanhenivat ja ränsistyivät, mutta ne palaavat yhä kun nukun. Alitajuntani kaoottisissa kerrostumissa ne ovat säilyttäneet asemansa. Kaikenlaiset unet kummittelevat öisin mielessäni, kunnes tajuan ne uniksi. Ajattelen silloin: tämä on unta, tahtoni huvittelua, ja koska minulla on nyt rajaton valta, taidankin luoda tiikerin.
Mutta voi kykenemättömyyttäni! Uneni eivät koskaan ole pystyneet synnyttämään himoitsemaani petoa. Tosin tiikeri ilmestyy, mutta se on täytetty tai vaivainen, rakenteeltaan epäpuhdas ja vaihteleva, kooltaan luvattoman suuri tai häviävän pieni, ja joskus aivan koiran tai linnun näköinen.
–Jorge Luis Borges: Unitiikerit
Huomenna minut arvioidaan. Tänään luen Borgesia.
Unitiikerit
Huomenna minut arvioidaan. Tänään luen Borgesia.