Varomerkkejä

Luonnossa, sikäli kun mitään koulun biologian tunneilta muistan, eliöt monesti viestivät ei-haluttavuudestaan (lue: myrkyllisyydestään tms.) kirkkain, jopa räikein värein.

Tästä ekstrapoloimalla olen osaltani tuuminut seuraavaa: jos naisella on poroksi permanentatut, äärimmäisen vaalennetut hiukset ja hyvin määrätynlainen pinkin ja aniliinin välille asettuva huulipuna sekä kulmakynällä aherretut kulmakarvat (vrt. Gary Glitter), pienet hätävalkeat syttyvät sydämeeni, ja alan etsiä muita varomerkkejä.

Jos hänellä lisäksi on tapana juhlistaa sisäistä eläintään ulkoisesti kissapetojen turkkien kuvioimilla asusteilla tai käyttämällä kyseisiä kuvioita sisustuksensa elementteinä, siirryn hälytystilan seuraavaan asteeseen. Olen äärimmäisen varuillani. Tämä ei ole enää leikin asia.

Lopullisen niitin orastava suhde saa, jos huomaan hänellä olevan yksisarvisia kuvina, joko ihollaan tai seinillään. Tässä vaiheessa ainoa vaihtoehto on Monty Python ja Pyhä Graal -elokuvasta tuttu: Run away! Run away!

P.S.

Jottei meitä miehiä vallan unohdeta, niin varomerkkeinä pitäisin seuraavia: turpeat kultakorut (vitjat, kantasormukset yms.), takatukka tahi jenkkisiili sekä leijona-aiheiset korut, tatuoinnit tai asusteet. Ai niin, kaljamahaa ei tietenkään saa unohtaa.