Seitsemän kuolemansyntiä Gandhin mukaan

[13.08.01 15:18]

Kristinuskon mukaan seitsemän kuolemansyntiä ovat: ylpeys, ahneus, kateus, viha, irstailu, mässäily ja laiskuus. On helppo tunnistaa itsessään kaikki nuo edellämainitut ja heittää lisääkin pari ylimääräistä, mutta onhan niitä toki muitakin tapoja tarkastella syntiä kuin tuttu juutalais-kristillinen. Idän ihme Mohandas Gandhi tarjoaa pohdittavaksi seuraavia vaihtoehtoisia kuolemansyntejä:

1. vauraus ilman työntekoa
2. mielihyvä ilman omaatuntoa
3. tiede ilman inhimillisyyttä
4. tieto ilman luonteenlujuutta
5. politiikka ilman periaatteita
6. kaupankäynti ilman moraalia
7. palvonta ilman uhrauksia

On kiintoisaa panna merkille, että katolisen kirkon synnit ovat kaikki yksilön luonteenheikkouksia, mutta Gandhin esittäminä murtumat moraalin akselissa ovat abstraktimpeja, ne voidaan käsittää paljon yksilön vaikutuspiiriä laajempina. Erityisen osuvia Gandhin kuolemansynnit ovat ajateltaessa globaaleja toimijoita - monikansallisia yrityksiä ja valtioita.

Sade

[13.08.01 7:26]

Heräsin sateen ääneen tänään. Huonompiakin tapoja on. Työkoneiden ääneen herääminen, vaikkapa. Tai oveen ryskytykseen, öiseen puheluun, naapurien riitelyyn. Niin... ja tietysti herätyskelloon...

   Ei, ei sateen ääni todellakaan ole paha, varsinkaan tuollainen pehmeä suhina vailla tuulen ulvontaa. Kaupunki herää vähitellen, äänet, vielä vaimeita, lisääntyvät: joku vetää kolaa, tuolla hakataan varoen putkea, auto joutokäy. Lomat ovat ohi.

Silmästä silmään

[10.08.01 14:42]

Loppukesä. Lämmin, kostea sää. Ilma lähipuistossa on täynnä suuria korentoja - kuusijalkaisia, nelisiipisiä, ruskeita helikoptereita.

Viereinen kuva tosin on otos häkkikilin, kutsutaanpa häntä nyt vaikka Pertsaksi, oikeasta silmästä. Vuohen silmä on hätkähdyttävän näköinen poikittaisine iiriksineen. Takajaloillaan seisova sarvekas, viirusilmä pukki säväyttää. Ei ihme, että elikko liitettiin taannoin vanhaan vihtahousuun.

Myötä- ja vastamäessä, muttei Macchu Picchun rinteellä

[10.08.01 11:36]

Oikeastaan on turha sanoa, etteivätkö Vanha Kettu, Derrick et al. kuvaisi saksalaisia porvareita ankean realistisesti. Otetaanpa vaikkapa tämä tapaus: kolmekymppinen insinööri Ilan T. murhasi syöpätutkijavaimonsa ampumalla tätä päähän pariskunnan lomamatkalla Perussa. Ylemmän keskiluokan kulissit repeävät paljastaen harvinaisen moraalittoman miehen: saksalaisen insinöörin.

   Motiivina lienee ollut klassinen: raha, mies oli vaimon tietämättä ottanut tälle pian naimisiin menon jälkeen salaisen henkivakuutuksen, jossa naisen arvoksi laskettiin 1,7 miljoonaa DM:aa. Mies syytti veriteosta rosvoja ja nosti kylmästi vakuutusrahat. Pari kuukautta murhan jälkeen tämä roisto, heittiö ja typerys aloitti suhteen vaimonsa ystävättären kanssa sekä löysi verirahoille käyttöä Las Vegasin ja Atlantic Cityn kasinoilta. Mikä loistoyksilö - whatta man.

   Epätavallisen julma detalji murhassa on miehen kuvaama kotivideo vertavuotavan vaimonsa kuolinkamppailusta Macchu Picchun, inkojen pyhän vuoren, rinteellä. Näinä päivinä ilmeisesti mikään ei ole yksityistä, ei edes murha. Jotta asia olisi totta ja tapahtunutta, siitä on oltava taltiointi. Kuten uutisissa.

Getting Better All The Time, Really ?

[06.08.01 10:19]

Philipsin teekkarit ovat kehittämässä älykästä televisiota, niin oudolta kuin ajatus voikin kuulostaa. Idean ydin on siinä, että TV nauhoittaa katseltavan ohjelman joitakin sekunteja ennen sen toistoa. Viiveen aikana sofistikoitunut ohjelmisto etsii mainosten tunnusmerkkejä ja leikkaa niiden sijaan katsojan itse valitsemaa tauko-ohjelmaa.

   Just joo, mutta uskooko kukaan, että mainosten poistaminen tv-mediasta on hyvää bisnestä Philipsin, kulutuselektroniikkafirmojen tai varsinkaan suurten mainosrahoitteisten tv-kanavien kannalta. Eikö? Sitähän minäkin. Sen sijaan sensuurisoftan ujuttaminen markkinoille mainostenvastaisena ja kuluttajaystävällisenä lisätoimintona on pirullinen ajatus. Kun kuluttajat ovat hyväksyneet ajatuksen, - hmm, sanottaisiinko vaikka "valikoivasta katselusta", niin laitevalmistajien on helppo tuoda markkinoille tuotteita, joihin on rautatasolle upotettu malli siitä, mikä on hyväksyttävää katseltavaa.

  Kuvitteellisia mallistoja: Philips Family Values USA:n keskilännen Raamattuvyöhykkeelle: "Voit jättää lapsesi huoletta Philips Family Valuen huomaan, ei kirosanoja, ei perversioita, ei tapainturmelusta. Ainoastaan kunnollisia kristillisiä arvoja.", Philips Red Star, vaikkapa Kiinan paljon lupaaville markkinoille: "Huolestuttaako Sinua, että kansalaisesi katselevat satelliitti-TV:tä ja saavat ulkomaalaisten pirujen saastuttamaa uutismateriaalia ulottuvilleen? Ei hätää, Philips Red Star suodattaa pois hallituksenvastaiset ainekset ja korvaa ne hyväksyttävillä inserteillä. Kaikki tämä tapahtuu täysin transparentisti katsojan mitään aavistamatta." Puolijohde puolijohteelta, algoritmi algoritmiltä - olemme päivä päivältä lähempänä Orwellin dystopiaa.

C7H5N3O6/C6H2(CH3)(NO2)3

[04.08.01 9:16]

Sikäli kun pystyn asiaa arvioimaan, rok-musiikki kiteytyy timantiksi kahdeksan sekuntia AC-DC:n kappaleen T.N.T. alusta, jolloin Malcolm "Isoveli" Youngin rohea Gretsch aloittaa äärimmäisen yksinkertaisen ja rankan riffin taustakuoron "oi! oi!" -hokeman päälle. Siinä se on. Rok!

   Laulaja Bon Scott (dirty, mean, mighty & clean) puolestaan vie rok-kukkoilun sen loogiseen pääteasemaan julistaessaan olevansa trinitrotolueeniä. Tekstissä hän liittää itseensä mm. seuraavat asiat: Bon ratsastaa poispäin auringonlaskusta (väri-TV:ssä), naisia Bonilla on vasemmalla sekä oikealla, Bon ottaa irti kaiken minkä saa, mutta aseetta (tarkoittaen ilman pyssyä tai puukkoa). Bon on sanalla sanoen täyttä C7H5N3O6/C6H2(CH3)(NO2)3. Oi! Oi!

   Noh, teksti sikseen, tärkeintähän rokissa on tunnistettava soundi. AC-DC:n kyseessä ollen sen ominaisklangi on ennen kaikkea Malcolm Youngin Gretsch-riffittely. Malcolm on muutenkin vakaumuksellinen mies, kykenevä pitäytymään oleellisessa. Klassinen Malcolm-sitaatti koskee hänen "ainoastaan" komppikitararooliaan orkesterissa: "lopetin kitarasoolojen soiton siinä vaiheessa kun se alkoi häiritä juomista". Rok!

   Rokviestintävälineet ovat pitäneet joutavaa haloota pikkuveljensä Anguksen - suoraan sanoen tylsämielisistä - kitaravingutuksista ja koulupojan vormusta, mutta bändin todellinen potku lähtee Malcomin buutsista.

Noin 78 rotaatiota minuutissa

[02.08.01 11:39]

Jumalauta! Mikä se oli? Rahinan ja paukkeen keskeltä nousee käsittämättömän vahva (ja kovaääninen) laulaja, Olavi Virta, soiva kappale on Liekki vuodelta 1956. Ääni poraa suoraan tangosydämeen, jota en tietänyt minulla olevankaan. Tätäkö se on, tangon taika...
   Olenhan toki aiemmin kuullut Elviksen aikalaista, Virtaa, eihän häneltä voi välttyä, mutta se oli ensimmäinen kerta kun kuulin häntä oikean median välityksellä. Puhun nyt 78 kierroksen savikiekoista ja vanhasta kampivetoisesta grammarista, Odeon Orator vuodelta kivi, siis 20-30-luvuilta. Myöhempien vuosien uudelleenmasteroinnit eri tarkoituksiin eivät ole tehneet oikeutta alkuperäisen raakuudelle. Rahinat ja hi-fi-mielessä olematon äänenlaatu vain kummallisella tavalla korostavat Virran laulun uljautta. Sotasaaliiksi saatu ikivanha kampigrammari piippotikan kärjen vahvuisine neuloineen tuottaa tangoekspressionismia tangorealismin sijaan, ja ekspressionismihan rökittää realismin aina.

   Ehkäpä pitäisi muistaa, että äänitteet tehdään kunkin ajan valtamediaa ajatellen. Ärsyttävästi kompressoitu jenkkirock, vaikkapa Bostonin More Than A Feeling, voi kuulostaa yllättävän hyvältä kuultuna highwayllä jenkkiauton AM-radiosta.

Bonuksena muna vai kana -kysymys: olivatko autostereoiden subwooferit seurausta rap-musiikista vai päinvastoin, tekivätkö subbarit mahdolliseksi rapin ryöstöviljelemät infrabassot?

Aiempia avautumisia. Edellinen puolikuu.

:.: mvento2001, pehmyt ja hempeä kesälaitos :.: