Huonosti artikuloiden

[13.02.02 23:28]

Mas tonterias

[10.02.02 19:30]

Tom Waitsia mukaellen: "eihän siinä mitään sellaista vikaa ollu, mitä ei sadalla eurolla korjattas". Kuuma kylpy, parranajo ja tuima muki kahvi tekevät ihmeitä. Alkava työviikko täyttää mielen innostuksella, odotan toiveikkaana keväältä myös ensimmäistä euroviisuvoittoa Suomeen. Kaikkihan on mahdollista. Jipii!

Benjie ja sä

[10.02.02 8:04]

Ja niin se alkaa: puret hampaasi yhteen ja irrotat otteesi. Tänään ei ole huomista, tänään et ole.

Aika mutkittelee, menettää lineaarisuutensa. Muisti on fragmentteja: ääniä, lauseita, kasvoja, hymyjä, katseita. Raha — mitä se on? Pian kaikki humahtaa valkohehkuiseksi: Valhalla, täältä tullaan!

[…]

Mutta et kuollutkaan, et tällä kertaa ainakaan. Heräät ehjänä kotoasi, tarkistat vauriot ja teet nopean tilannearvion. Turta edelleen. On jatkettava. Mutta näin ei voi jatkaa.

Ritrovatore

[06.02.02 23:55]

Minua on aina viehättänyt eräs Tom Waitsin, vai oliko se kenties Frank Zappan kuvaus omasta työstään. En muista, mutta se voisi aivan hyvin olla ollut kumpi tahansa heistä. Molemmat kun ovat tallanneet omia polkujaan kaukana valtavirrasta.

   Joka tapauksessa kommentin ydin oli siinä, että taiteilijan työ on tavallaan keruusaalistusta. Hänen tehtävänsä on vierailla rajaseuduilla — ”out there” — ja etsiä itseään kiinnostavia asioita ja tuoda ne takaisin valojen ääreen ihmisille. ”Katsokaa tätä ihmeellistä juttua, jonka löysin.” Toivoa, että he saavat niistä jotain.

   Zappan sanomaksi tuo kuulostaa kovin romanttiselle ajatukselle, mutta jotenkin vaan minusta tuntuu, että hänen se on. Hän löysi ja toi meille paljon rikkauksia. Tengo Na Minchia Tanta!

Vanha pehmo! Ja valitettavasti vainaa.

¿Arroganza?

[04.02.02 23:12]

Te kalanperkeet, te räkämällit, te teurasjätteet. Teidän on Juhani Palmun visio: maailma pehmeitä värejä, ladon seinää ja sikareita. Nizzan koteja. Vuohensielunne ahmivat valon maailmasta, pistävät lapsenne nelivuotiaina luistimet jalassa ( tai viulu kädessä) tunnevammaisina suloisesti hymyillen kohti aikuisuutta.

   Teitä minä ylistän. Teille minä laulan. Teitä minä muistan rukouksissani. Te linnun siivet, te karitsat, te pienet suloiset kissanpennut. Te kusiaiset!!!

Ars cloaca

[03.02.02 22:40]

Pitihän näin käydä. Jälkikäteen ajatellen se oli vääjäämätöntä. Belgialainen konseptualisti Wim Delvoye on tehnyt taideteoksen nimelta Cloaca muinaisen Rooman viemäreiden mukaan.

   Cloaca jäljittelee ihmisen ruuansulatusjärjestelmän toimintaa parhaansa mukaan. Huoneenkokoinen vekotin koostuu kuudesta putkin ja pumpuin toisiinsa kytketyistä lasivadista. Linjan alkupäässä masiinaan tuutataan ruokaa ja kahden päivän kuluttua ahterista tulee ulos, aivan oikein, aitoa, keinotekoista ihmisulostetta. Ja mikä parasta, gallerian asiakkaat voivat omistaa osan taideteosta: signeeratun kikkareen voi viedä kotiinsa vaivaiseen tuhannen dollarin hintaan. Onkos tämä nyt sitä absurdiutta? Hauskaa yhtäkaikki.

Intestino

[01.02.02 0:49]

> >Merkityksiä ei löydetä, niitä annetaan.
>
> Mitähän tuohon vastais. On oltava olemassa jotain
> universaalejakin
> merkityksiä, joita pitää etsiä, jotta löytäisi.

Ihmisten kyseen ollen en usko (enää) universaaleihin totuuksiin, ei ole mitään yhtä autuaaksi tekevää asiaa. Olemme vain me ihmiset, jotka epätoivoissamme yritämme luoda järjestystä kaaokseen antamalla peloillemme ja toiveillemme nimet. Nimeämisen kautta saamme illusion elämän hallittavuudesta ja se tekee arjen mahdolliseksi. Eräänlaista magiaa, siis.

Aiempia avautumisia. Edellinen puolikuu.

:.: rotaatio.org, suuri kurpitsa tulee! :.: