La differenza

[29.01.02 19:29]

Ironia

• Herkkien ihmisten viimeinen puolustuslinja kylmää ja kovaa maailmaa vastaan.

Sarkasmi

• Herkkien mutta vittumaisten ihmisten viimeinen puolustuslinja kylmää ja kovaa maailmaa vastaan.

Taxman cometh and taketh away, pt II

[29.01.02 19:16]

Se on täytetty. Tehty ja tehty. Veroilmoitus, siis. Ja pitää sanoa, että harvemmin on Irwinistä itään (lue: vastuullisempaan kansalaissuuntaan katsottaessa) ko. lomakkeesta suoriuduttu yhtä rivakasti ja täsmällisesti; rohkenisinko sanoa: aristokraattisesti.

   Pari yhteenlaskua, hieman kirjaamista (cebet ja dredit) ja tuhti nippu kuitteja toppaukseksi. Kudelma teipillä kasaan ja keltaisen tolpan sisään. A Vot! Ja näin minun päänvaivastani tuli veronallelle hedari. Woo-hoo!! Hmm... tarvitsen managerin — kokopäiväisesti.

Should five percent appear too small
Be thankful I don't take it all
'Cause I'm the taxman, yeah I'm the taxman

- (The late great) Sir George Harrison: Taxman

Maledetto

[28.01.02 20:27]

Toisinaan sanat eivät riitä kertomaan aivan kaikkea. Tarvitaan voimasanoja. Uusia.

Frankenstein

[28.01.02 7:59]

It was a boring day in that big white house
White wearing nurses looking after us
Amen they said and amen I prayed
Then one day I met this strange looking man
He rang their bell and smelled like hell
Oh Boy! Good Heaven!
Is he a man, called Frankenstein?

Hieno keikka hyvältä klubibändiltä Kerubissa viime lauantaiehtoona. Frankenstein!

Gennaio

[24.01.02 21:24]

Tammikuu, Januksen kuu — ovien ja porttien kuukausi, on syvältä. Tolkuton menneen ja tulevan reflektoiminen alkaa tässä vaiheessa nyppiä raskaasti. Vaikka valoa on jo enemmän kuin joulukuussa, niin sitä ei ole läheskään riittävästi. Jatkuva väsymys ja vastahankaisuus riepoo mieltä, kevät on vielä kaukana.

    Tahdon nukkua näkemättä unia ja herätä, jos edes, joskus leudompana aikana. Päästäiset ja karhut, olette oikeassa. Talviuni on ainoa oikea tapa nisäkkään viettää pimeä vuodenaika.

Teuraan vieressä

[21.01.02 23:08]

Toisten keskustelun kuunteleminen on epäkohteliasta, sanoi äiti, mutta toisinaan sitä on vaikea välttää. Hiljaisen, noh suhteessa, alkuillan ravintolan naapuripöydässä viehättävä nuorten kosmopoliittien troikka, kaksi suomalaista ja yksi espanjalainen, asetteli maailmaa järjestykseen varmalla, mutta kuitenkin herkän naisellisella otteella.

   Naarasleijonat popsivat alkupaloikseen läpi tuttavapiirinsä miehet:

• ”Awww.... We don't agree on who we like, but we do agree on who we don't like.”

ja Frendien näyttelijät (Phoebe!, Ross!) purjehtien sitten sujuvasti henkilökohtaisten avautumisten (My ex-boyfriend sitä ja tätä...) ulappaa. Välissä luettiin tiiviisti läpi Iltalehden universaalit osiot: horoskoopit ja lehden ns. Glamour-palsta (heh, on jotenkin hellyttävän kömpelöä yhdistää käsitteet Iltalehti ja glamour):

• ”What about him? Do you like him?”
• ”Naw, I don't like him!”
• ”Why don't you like him? You don't like anybody!”
• ”His eyes are too close together.”

Tasapuolisuuden nimissä on syytä mainita, että miessuku tuskin olisi yltänyt moiseen analyysiin. Miesten ruotiessa naisia katseen älykkyys tahi luonteen lempeys ovat harvemmin ensisijaisia attribuutteja, päähuomio kiinnitetään usein reilusti katseesta etelään.

Sognatore

[17.01.02 22:03]

• Mistä uneksit?
• Hmm... se vaihtelee. Aiemmin näin unia palavista norsuista kierreportaissa, lumisista kielekkeistä ja kasvottomista hahmoista odottamassa lumisateessa jyrkänteen pohjalla. Viime aikoina olen uneksunut nyrkeistä ja kottikärreistä. Naulapusseista ja muttereista. Mekaanisia unia, rakennusunia.
• ...·.-_.
• Aivan...

Lost and Found

[16.01.02 22:30]

Kaikki virtaa. Päivät menevät ohi vilauksina, tunteja tuskin edes huomaan. Elämäni läpi kulkee eräs vakio — jatkuva kadottamisien ja löytöjen ketju. Voin aamulla herätessäni takuuvarmasti luottaa siihen, että päivän mittaan hukkaan jotain: korvaläpät, toisen käsineeni, järkeni...

   Mutta onhan asioilla kääntöpuolensa, toisia jo hukkaamiaan asioita sitä sitten taas löytää: Calvinon kirjat hyllystä, poikamaisen riemun pöytälätkäturnauksen keskeltä, 80-luvun musiikin (brr...) — erityisesti videokasarit ovat vallan suloisia, hhaa.

   Tänä vuonna sydäntalven teemaksi on noussut vanhojen ystävien löytäminen uudelleen pitkien ajanjaksojen jälkeen. Viime vuosina läheisiään on nähnyt tai heistä kuullut entistä harvemmin. Jokaisella meistä on omat, erilliset elämänsä. Sitäkin mukavampaa on kuulla yllättäen tuttu ääni puhelimessa (Siis mitä sä Inssi olet oikein mennyt tekemään? Hienoa!) tai nähdä inboxissa tuttu nimi. (Hei Jyke! Tulemme kyllä teille. Kernaasti. :) Jiihaa!

Viimeinkin sitä tajuaa, miten harvassa ovat ne ihmiset, joita ei halua hukata tai ne, jotka haluaa löytää.

Aiempia avautumisia. Edellinen puolikuu.

:.: rotaatio.org, suuri kurpitsa tulee! :.: