Kommunikaatiokatkos
[13.12.01 20:39]
Miten hitossa sitä voi kuulla fraasin "taas
joku unknown user" näin: "taas joku on-line loser".
Kysymys oli tällä kertaa työkaverin ICQ-viestiohjelman kautta
tulleesta anonyymistä viestijästä.
Siis kaikkihan me olemme luusereita
kun oikein silmin katsotaan, mutta pitäisi kai sitä jotain ammattiylpeyden
tapaista tuntea - edes hetkittäin. Mutta ei: alitajuntani pettää
ja tarjoilee jonkin kummallisen satunnaisotannan kautta oletusvaihtoehtoisesti
mielikuvan verkossa elämänsä haaskavista hylkiöistä.
Dr Melfi, sattuisiko teillä olemaan vapaita aikoja? Mieluummin
heti, mutta viimeistään pyhien jälkeen. Grazie.
SMS
[12.12.01 22:27]
Satanic Majesty's Service? Sitäkös se tarkoittaa?
160 merkkiä rajoittamatonta ilmaisua, vapaa sanomaan mitä tahansa
kenelle tahansa, halvalla: markka per viesti. Vaikkapa näin: "Nyt
riitti. Se on loppu nyt. Älä soita enää." Ja sen
jälkeen kirurginen täsmäisku puhelimen muistioon: "poista".
Puff! Vapaus. Eteenpäin ja ylöspäin.
Post partum blues eli deadlinen jälkeen
[10.12.01 20:43]
"Hurjat nallet teutaroi, niin että tanner
soi; on olo niin huoleton!
Vaan kello kuusi isät ja äidit vie nallet nukkumaan
ja uupuneet pikku karhut on." -Aune Haarla: Teddykarhujen huviretki
Amélie vs Gootit
[09.12.01 11:30]
Tapahtumapaikkana mahtavan eurooppalaisen valtion pääkaupunki,
taistelukenttänä pienten ihmisten murheet joita katseilta piilossa
pysyvät samarialaiset yrittävät helpottaa. Kuulostaako tutulta?
Kaava on paitsi vuoden ranskalaisesta hittielokuvasta Amélie
(voisiko yli 8 miljoonaa ranskalaista olla väärässä?)
myös kasariklassikosta Der Himmel über
Berlin (Berliinin taivaan alla). Pariisi vastaan Berliini, sammakonpurijat
vastaan hapankaalit, kumman metafysiikka on raskaampaa sarjaa: Jeunetin
vai Wendersin?
Tarkastellaan ensiksi Wendersiä:
hmm... mustavalkoista kuvaa, enkeleitä univormunaan pitkä musta
takki hengailemassa Berliinin kaupunginkirjastossa tuhansien äänien
sorina korvissaan. He ovat puhdasta tietoisuutta, he näkevät
kaiken, kuulevat kaiken mutta silti jotkut heistä kaipaavat Lihan
valtakuntaan pois Hengen valtakunnasta. Päähenkilö enkeli
Damiel rakastuu sirkustaiteiljaan ja haluaa luopua duunistaan rakkautensa
vuoksi. Elokuva on täynnä hienovaraisia vertauskuvia, ylevää
symboliikkaa ja korkealentoisia ajatuksia (als das Kind ein Kind war).
Siis romanttinen, mahtipontinen, osoitteleva ja armottoman teennäinen.
Tekosyvällinen ja täysin huumorintajuton elokuva. Oikea übergoottileffa.
Ja eräs henkilökohtaisista suosikeistani.
Jeunetin vastasiirto: Pariisi hehkuu kylläisissä
väreissä, ihmisten arkinen hyörinä etupäässä
lemmentouhujen ympärillä pyörittää maailmaa. Päähenkilö
Amélie Poulin on nuori hepsankeikka joka päättää
ryhtyä leikkimään korkeampia voimia käyttäen uhreinaan
naapureitaan. Mlle Poulin sekaantuu jokaisen vastaan tulevan elämään,
halusivatpa he sitä tai eivät, vailla minkäänlaista
käsitystä syy-seuraus -suhteista. Kaiken Amélien touhuamisen
summa on lopuksi pyöreä nolla, mutta löytää Amélie
sentään rakkauden.
Jeunetin elokuva on kepeä, leikittelevä,
romanttinen, itseironinen ja hupsu. Päähenkilön (Audrey
Tautou) hirmuista sööttiyttä ryöstöviljelemällä
Jeunet saa katsojan unohtamaan, anteeksiantamaan ja ihastelemaan pikku
enkelin edesvastuuttomia tempauksia. Ihastuttava elokuva, ihastuttava tähti.
Asterix lyö Gootit, nollaluku kahdeksankymmenluvun. Tervetuloa keveys.
Mutta enhän minä matematiikasta mitään
tajua...
[06.12.01 19:31]
Suosikkiaiheeni: minä (kröhöm)
jatkuu... Yön yli nukuttuani aloin hieman ihmettelemään
tuota eilistä Escher-juttua ja siinä erityisesti matematiikan
korostunutta sijaa. Tarkistuslaskennan jälkeen oraakkeli antoikin
seuraavan persoonallisuusanalyysin:
If I were a work of art, I would be Prehistoric
Cave Art.
I am primal and mysterious. Somewhat removed from
modern life, I have a powerful ability to evoke wonder and show a sensitivity
to nature as well as talents beyond what most people think of me. Which
work of art would you be? The
Art Test."
"Somewhat removed... talents beyond...
" Hehehe... Ain't dat da truth... parempaa kuin horoskoopit, any day...
Joka päivä jotain uutta
[05.12.01 15:51]
30 tuntia työpäivän pituutena panee reflektoimaan
hieman. Netistä löysin hieman aineksia minäkuvalleni:
"If
I were a work of art, I would be M. C. Escher's Lizards.
I am a bizarre juxtaposition of the real and the unreal.
Based in the realm of mathematics, my two-dimensional appearance belies
a complex and free-willed behaviour which both delights and confuses people.
Which work of art would you be? The
Art Test."
Onkos toi nyt sitä ironiaa?
[03.12.01 22:20]
Tämä kaupunki on täynnä suoria selkiä,
kirkkaita katseita ja määrätietoista käyntiä.
Täkäläiset puhuvat selkein äänenpainoin ja harkituin
sanoin. He ovat optimistista väkeä, täynnä uskoa itseensä
ja lähimmäisiinsä. He ovat hyviä ihmisiä. He ovat
vapaita ihmisiä, vailla kateutta, mustasukkaisuutta, pikkumaisuutta
ja ylenkatsetta. Rakastan heitä. He ovat joensuulaisia.
Aiempia avautumisia.
Edellinen puolikuu.
|