./home/mvento2001/
Tämä hetki: 22.12.2024, 04.07

Hmm...

[29.11.01 20:05]

Mitähän sekin merkitsee kun lähikaupan kassa sanoo, että "sun pitäis päästä joululomalle" ja livahtaessani ovesta "koitahan pärjätä" ? Noh, ainakin sitä, että maksoin kortilla ja saadessani kuitin kouraani tyrkkäsin sen muina miehinä lompsan täytteeksi. Tietenkään sitä allekirjoittamatta.

Viemärikieli

[28.11.01 23:18]

Paskat, scheisse, skit, shit, merde, mierde, merda, excremento, excremento, merda, mierde, merde, shit, skit, scheisse, paskat, oooooh crap.... olen luupissa..... Hilfe, hjälp, apua, help, heeelp, apuuaa, hjälppp, hilfeee! Paskat....

Veli

[26.11.01 22:59]

Muistan lapsuudestani / nuoruudestani hyvin ne monet kerrat kun veljeni kanssa:

 

a) riitelimme (mistä vaan),

b) tappelimme (siitä tuli muuten huomattavasti ikävämpää sen jälkeen kun blondista tuli lievästi sanoen vahvempi),

c) ryyppäsimme (ja riitelimme), sekä

d) teimme sanoinkuvaamattomia hirmutekoja musiikkia kohtaan (urgh, anteeksi. Tosin särö ON arvo, edelleen.)

 

M&MMutta viereisen kuvan esittämästä veljessovusta minulla ei ollut mitään mielikuvaa ennen kuin löysin tuon kuvan (blondi on pikkuveljeni) vanhempieni arkistoista. Hellyttävää, eikö totta. Ja kuten tiedetään yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa. Muisti, se ei valehtele konsaan.

Oma

[26.11.01 22:27]

Miksi puhua siitä? Miksi piirittää sitä, analysoida sitä, jakaa se osiinsa? Omistaa se. Puhua sen nimeen, saarnata. Miksei vain... pitää se omana, nauttia siitä? Hiljaa. Kenties jakaa se kuten hyvä ruoka jaetaan ystävien kesken.

Waitsismeja viiden erissä, osa I

[25.11.01 8:50]

Irrallisia säkeitä Tom Waitsin tuotannosta. Parhaillaan kiertueella koppani sisällä. Waitsin lyriikat ovat muuten luettavissa verkossa tässä osoitteessa (ja tässä linkki framesettiin, grr).

 

  1. Will you sell me one of those if I shave my head
    -Telephone Call From Istanbul
  2. Taxi, we'd rather walk
    -Rain Dogs
  3. My legs ache
    My heart is sore
    The well is full of pennies
    -Fall of Troy
  4. Well he came home from the war
    with a party in his head
    and an idea for a fireworks display
    -Swordfishtrombone
  5. Wipe him down with gasoline 'til his arms are hard and mean
    From now on boys this iron boat's your home
    So heave away, boys
    -Singapore

Eksykäämme

[24.11.01 11:58]

Bumtsika-bum!Veikkaan, että tällä tavalla ei voi elää, pitkään. Liikaa kahvia, liian paljon kulutettua aikaa työpaikalla. Vastapainoksi liian raskaita huvia. Kiinnostavaa tarkkailla omaa käyttäytymistään: aggressioita on enemmän, asioiden prioriteetetit vaihtuvat yllättävällä tavalla ja surrealistinen unimaailma kukoistaa. It's all good, kuten sanotaan.

 

Kaikki yhdessä:

 

Well you play that tarantella all the hounds will start to roar
The boys all go to hell and then the Cubans hit the floor
They drive along the pipeline, they tango 'til they're sore
They take apart their nightmares and they leave them by the door

-

Let me fall out of the window with confetti in my hair
Deal out Jacks or Better on a blanket by the stairs
I'll tell you all my secrets, but I lie about my past
And send me off to bed for evermore

 

-Tom Waits: Tango 'Til They're Sore

Yhden sortin Via Dolorosa

[21.11.01 0:36]

 

Katukivi määrää!

Projektien loppua lähestytään useimmiten kouristuksenomaisesti, silmäkulmissa nykien, rystyset valkeina ja huulet verille purtuina. Miksi? Sitä en osaa sanoa. Mutta mielenkiintoisia nämä loppurutistukset kyllä ovat. Opettavaisiakin. Hauskoja, jos ylikierroksilla yliväsyneinä kulkevien äijien heitot jaksavat naurattaa. Vielä jaksavat. Kuka keittää lisää kahvia?

We Belong Together

[17.11.01 23:37]

Nainen ja sätkäRomanttisin laulu koskaan? Rickie Lee Jonesin "We Belong Together", sanon ma. Laulu on New Yorkin talvea, pehmeästi laskeutuvaa lumisadetta, pitkiä mustia takkeja ja hattuja. Jäätä, lumihiutaleita ja talven valoa. Korkeiden rakennuksien muodostamia kanjoneita ja lentoa yli Central Parkin.

  Laulu alkaa sykkimään hitaasti pianoriffillä ja nuhaisen pikkutytön äänellä ja kasvaa suorastaan huimaavaksi rakkauden tunnustukseksi. Hmm... ei tunnustukseksi vaan kiistattoman tosiseikan toteamiseksi: we belong together. Sovitus (pianoa, kitaran huiluääniä ja aivan briljantti Steve Gaddin rumpukomppi) tavoittaa loistavasti sen taiaomaisen tunnelman kun oivaltaa olevansa toivottomasti (ja toiveikkaasti) rakastunut. Jonesin oivaltava laulusuoritus kuvaa nappiin vaihtelevia tunteita: epäröintiä, arkailua, toivoa ja viimein rohkeutta tunnustaa tunteensa. Spiraalimaisesti etenevä melodia nousee yli kattojen ja sukeltaa kohti pientä sivukujaa jossa päähenkilömme toteavat kuiskaten we belong together. Crescendo. We belong together.

 

He goes crazy these nights
Watching heartbeats go by...
And they whisper ---
We belong together
We belong together

Yo Sucka! Fight da Future! Now!

[15.11.01 21:03]

 

— Scully! … Scully! …

— Mulder!

— Scully! Talk to me!

— Mulder! Is that you?

— Scully! Where are you?

— Mul-der!

— Scul-lyh!

 

Chris Carter, Bill Shakespeare ain't got nothing on you. Come on up and take a bow.

 

 

 

Aiempia avautumisia. Edellinen puolikuu.

 

 

 

 

kuva
Mama said: "Life is like a box of chocolates, you never know what you gonna get...."

 

Sitaatti
Jos Helsinki on hetkisen kaunis, / kun on valkoinen maa, pian räntää sataa taas, / jos Helsinki on hetkisen kaunis, / se unta on vaan, turhaa unelmaa. - Gösta Sundqvist

Google

Päässä pyörivät:

MUSIIKKI:

Rickie Lee Jones: A Lucky Guy

Uudistettu romanssini RLJ:n musiikin kanssa jatkuu: A Lucky Guy kertoo suhteessa alakynteen jääneen tarinan, jätetyksi tuleminen ei tunnu oikein kivalta. Laulun kertoja muistelee kaihoten menneisyttä, mutta toteaa ilman katkeruutta toisesta, että: "Oh, he's a lucky guy, I wish I was like him. Cuz when he talks about me, he don't look this way. He's a lucky guy." Erinomaista soundtrackia määrättyyn mielentilaan. Ai niin, pop-voyeristeille: laulun onnenpekka lienee Tom Waits.

 

Etienne de Crecy: Scratched

Ranskalaista tanssimusiikkia, bon! Sensuelli biitti ja sielukas laulu (Belita Woods, Parliament/Funkadelic!!). Woohoo! C'est si bon! Woohoo!

 

 

PAPERI:

Italo Calvino: Herra Palomar

Italialaisten kirjailijoiden voittokulku vaan jatkuu. Vaikea kuvailla Herra Palomaria sortumatta merkityksettömiin ylisanoihin. Sanottakoon vain, että Herra Palomar koostuu 2-5 sivun lyhyistä proosateksteistä joissa kirjailija yrittää kuvata yhtä abstraktia tahi konkreettista asiaa kerrallaan. Kaunista, älyllistä ja monitasoista tekstiä.

 

 


Hae näiltä sivuilta:






:.: rotaatio.org, suuri kurpitsa tulee! :.: