./home/mvento2001/
Tämä hetki: 22.12.2024, 04.01

Scheisskopf

[14.11.01 22:33]

Muistio itselle: En tiedä, kuinka sen sanoisin... Oletko huomannut? Yhdeksän kertaa kymmenestä kun avaat suusi aivosi (sellaiset kun ne nyt ovat) lähtevät suosiolla vilttiketjuun. Eivät siis vaikuta viestintään, tajuatko? Valot palavat vintillä mutta kukaan ei ole kotona. Hissi ei mene kattohuoneistoon asti. Kuorma on paria pölliä vajaa. Jakkarasi on hutera, siinä on vain kolme jalkaa (anteeksi Artek ja A. Aallon perikunta).

   Sanon sen nyt niin yksinkertaisesti, että sinäkin ymmärrät: Pidä jumalauta se turpasi välillä kiinni! Pure kieleesi, pure poskeesi, mutta vaikene. Ajattele vaikka sen sijaan. Mutta pidä, pahvi, ne ajatuksesi omina tietoinasi. Armahda ihmisiä jotka joutuvat jakamaan tilan kanssasi. Yritä edes, se on omaksi parhaaksesi. Hyvää karmaa, tarvitset sitä. Enkä laske leikkiä.

Ja vähennä kahvinjuontiasi viidennekseen. Noin aluksi.

Copito de Nieve

[13.11.01 21:54]

”Sitaatti, tuo loistava älyn korvike”, sanoi ystäväni lempeän sarkastisesti minulle takavuosina kun viisastelin jollain lainatulla järjen valolla. Jatketaanpa samalla linjalla, oman ajattelun puutteessa:

 

Barcelonan eläintarhan tähti: LumihiutaleRyppyiset surullisen jättiläisen kasvot kääntyvät välistä kohti katselijajoukkoa lasin takana, alle metrin päässä siitä; hidas katse täynnä kärsivällisyyttä ja kyllästyneisyyttä ja lohduttomuutta, katse joka ilmaisee täydellistä alistumista siihen miten asia on, että on maailman ainoa yksilö satunnaista eikä suosittua lajia, sitä taakkaa mitä oman ainutlaatuisuuden kestäminen on, sitä tuskaa mitä on ajan ja paikan täyttäminen omalla ja kouriintuntuvalla olemuksellaan.

-Italo Calvino: Albiinogorilla

Sappi

[12.11.01 19:33]

On tyypillinen maanantai. Elämännesteeni ovat joutuneet viikonlopun jäljiltä epätasapainoon, temperamentumini (alk. merkinnyt sekoitussuhdetta) on siis järkkynyt. Vaikka en ole mikään asiantuntija humööreiden (lat. humor: neste tahi kosteus) saralla, sanoisin, että keltainen sappi (khole) on virranut tänään sakeana suonissani. Tämähän merkitsee kansantajuisesti sitä että olen ollut kiukkuinen kuin ampiainen, herkästi ärtyvä ja jääräpäinen. Kohtuuton kuohahtelija. Koleerikko. Kuiva kuin ilma ja kuuma kuin liekki. Aateliston ominaisuuksia, perinteisesti. Heh-hee. Ja grrr...

 

Tiistain paras puoli on se että se ei ole maanantai.

 

Tämä uusi Joensuu

[11.11.01 9:06]

Eilen illalla iltapimeällä olin ajatukset hattaroina matkalla kulmakauppaan ostamaan maitoa kun kuulin jostain pimeydestä nopeaa säkätystä. Joku nuori nainen, vaihto-opiskelija kai, puhui espanjaksi Espanjaan R-kioskin yleisöpuhelimesta.

   Naisella oli yllään kunnon toppatakki ja päässään massiivinen musta pipo, mutta ulkona kävi viima ja satoi lunta. Liekö sää vai koti-ikävä ollut syynä sadatukselta kuulostaneeseen puhetulvaan, en tiedä. Mutta on joka tapauksessa mukavaa jos kotikaupungissa kuulee puhuttavan muitakin kieliä kuin sitä iänikuista suomea/savvoo. Tämä uusi Joensuu on parempi kuin se vanha, ja tämä uusi vuosisata on, sen tulee olla, parempi kuin se vanha.

Ilmasta poimittua

[08.11.01 22:17]

Kofeiini on huume, ei epäilystäkään. Ja viime viikot olen saanut itseni aina pahempaan koukkuun. Täytyisi varmaan ruveta ynnäämään montako mikrogrammaa kofeiinia sitä oikein nauttii päivän aikana. Luin jostain, että romanialainen mies oli kiskaissut kolme litraa kahvia ja joutunut sen seurauksena sairaalaan. Ensimmäinen mieleeni tullut ajatus oli: "hmm.... kolme litraa, eihän se nyt ole niin paljoa...".

  Joskus kahvia myytiin sillä, että kahvilla olisi "aivotoimintaa virkistävä vaikutus". Just joo. Nopean älyn sijaan olen saanut tolkuttoman kahvinjuonnin seurauksena kihelmöivät käsivarret (kuin pieniä sähköisiä muurahaisia ylös ja alas, hmm.... itse asiassa tuohan kuulostaa... pahalta), ärtyneen vatsan ja mielen joka on hauras kuin puhallettu lasi. Suosittelen siis kahvia, usein ja väkevänä. Tekee höböä.

   Ai niin, ja vapaudella ei ole mitään merkitystä. Ainoastaan rajoilla. Muu on vain autiota tilaa. Rajat ja reunat antavat asioille merkityksen. Samalla tavalla kuolema antaa elämälle merkityksen. Ei se putous tapa, vaan vauhdin liian nopea hidastuminen rajapintaa lähestyttäessä.

Svenska Dagen

[06.11.01 21:32]

Det är kallt och mörkt och jag fryser. Helvetens helvete. Och nu snöar det ute. Jävla jävla jävla vintern.

Luen Laotsea

[05.11.01 21:18]

 

Joka puhuu, ei tiedä; joka tietää, vaikenee.
Kuulemani mukaan Laotse sanoi näin.
Jos Laotse oli niitä, jotka tietävät,
miksi hän itse kirjoitti kirjan: viisituhatta sanaa.

 

-Po Chü-i

 

Heh-hehehhee.... kirjailijat. Takuuvarmasti ja sutena omiensa kimppuun käyden. Iske kurkkuun! Tapa se! Revi siltä siivet! Verrttaaa pakkkiiiiiin!!! Iirrroonniiaaaa!!!

Marraskuu

[04.11.01 18:17]

Suosikkini. Syvemmälle pimeyteen ja kuolleisiin lehtiin. Marraskuussa mikään ei onnistu. Ei kannata edes yrittää muuta kuin nilkuttaa läpi kaikki 30 pimeää, märkää ja pitkää päivää. Neljä viikkoa, jotka todella käyvät hermoille. Tule lumi, tule. "Stick your spoon to the wall, we'll slaughter them all" - laulaa Tom Waits ja kiteyttää marraskuun.

 

Go away you rainsnout
Go away, blow your brains out
November

 

 

 

Aiempia avautumisia. Edellinen puolikuu.

 

 

 

 

kuva
Mama said: "Life is like a box of chocolates, you never know what you gonna get...."

 

Sitaatti
"April is the cruellest month, breeding /Lilacs out of the dead land, mixing / Memory and desire, stirring / Dull roots with spring rain." -T.S. Eliot

Google

Päässä pyörivät:

MUSIIKKI:

Etienne de Crecy: Scratched

Ranskalaista tanssimusiikkia, bon! Sensuelli biitti ja sielukas laulu (Belita Woods, Parliament/Funkadelic!!). Woohoo! C'est si bon! Woohoo!

 

Rolling Stones: Cocksucker Blues

Toisinaan ei voi muuta kuin ihailla Stonesien röyhkeyttä. Jagger/Richardsin jäähyväislahja Decca-levy-yhtiölle jäi vuosikausiksi hyllylle pölyttymään. Hmm... Miksihän? Laulu on svengaava, akustinen bluespala. Ehkäpä vika oli tekstissä?

"Oh where can I get my cock sucked?
Where can I get my ass fucked?
I may have no money,
But I know where to put it every time "

Sillä lailla....

 

The Blur: The Universal

Mahtipontinen ja ehkäpä juuri siksi kaunis balladi uuden vuosituhannen kunniaksi. "How we like to sing along, 'Though the words are wrong" .

 

Rammstein: Adios

Koleerikkopäivän ehdotonta musiikkia, Rammstein, saksalaiset konemetallimusiikin ja pvc-kuteiden jättiläiset laulavat ja soittavat saksalaisella herkkyydellä ja huumorintajulla. Kohokohta 2:09 alkava faustilainen kitarariffi. "Geigen brennen mit Gekreisch, Harfen schneiden sich ins Fleisch". Wunderbar.

 

PAPERI:

Pekka Himanen: Hakkerietiikka

Mikä tekee propellipäästä propellipään? Ja onko sillä mitään merkitystä meille muille?

 

Primo Levi: Tälläinenkö on ihminen

Iästä, koosta tahi säädystä riippumatta pakollista luettavaa. Tärkeä kirja valitettavan ajankohtaisesta aiheesta.

 


Hae näiltä sivuilta:






:.: rotaatio.org, suuri kurpitsa tulee! :.: