Pyörre

[29.12.01 21:25]

Kun Ricky Fitts elokuvan American Beauty keskivaiheilla esitti Angela Burnhamille videon tuulessa tanssivasta muovikassista, tuntui, että jotain naksahti sisälläni. Fitts koki, että jokin tuulenpyörteessä kieppuva muovikassi oli eräänlainen kosmoksen hyvän tahdon lähettiläs, joka kertoi hänelle, että pelkoon ei ole mitään syytä. Olen myös varma, että kaikilla meillä on ollut vastaavia hetkiä, jolloin maailmankaikkeus taputtaa päälaelle ja sanoo: "Ei mitään hätää. Ei sen ole väliä. Kaikki on hyvin."

   Itse muistan jostain lapsuuden ja nuoruuden välimaastosta erään tammikuisen talviyön, paljolti samanlaisen kuin tuolla ulkona tällä hetkellä oleva: uskomattoman kirkas täysikuu, yli kaksikymmentä astetta pakkasta. Asuin tuolloin "siunatussa" korvessa, jota ei kaupungin valosaaste haitannut, ainoana valona oli hangesta heijastuva kuun valo. Kävelin hangella pellon keskelle ja käänsin kasvoni kuuta kohden. Ei, en alkanut ulvoa. Seisoin vain siinä takki auki, paljaspäin ja hengitin, kuunnellen hiljaisuutta. Sitten napsahti, yhtäkkiä koin (kornia, myönnän) syvän rauhan tunteen: kaikki todellakin oli maailmassa kohdallaan, nyt ja aina. Kuolemalla, sen paremmin kuin elämälläkään ei ollut merkitystä.

   Kokemus oli varsin outo ja ainakin omalta osaltani harvinainen. Todennäköisesti kyse oli puhtaasta uskonnollisesta kokemuksesta, sillä erotuksella, että mielessäni en liittänyt siihen mitään jumaluutta, tai oppia. Parhaiten sitä voisi kuvailla yhteisyyden tunteeksi, johon liittyi persoonallisen minän katoaminen ja sulautuminen ympäröivään maailmankaikkeuteen. Heh... todennäköisin selitys asialle on tietenkin joku aivojen sähkökemiaan liittyvä häiriötila, jonkun endorfiinin yliannostus. Mutta oli mitä oli, toivoisin että sitä myytäisiin pulloina, pillereinä, jauheena tai ruiskeina. Kemiallisella euforialla voisi tehdä rutosti rahaa. Hmm... taas myöhässä.

  Joka tapauksessa: Hyvää uutta vuotta!

Ded Moroz

[28.12.01 21:01]

Pakkasukko — Ded Moroz on näemmä jättänyt joulupyhien ajaksi kotikylänsä Veliki Ustjugin Vologdan alueella ja laskenut hyisen ahterinsa kauniin Karjalamme ylle eli monien maanmiestensä tavoin myös Pakkasukko hankkii Uudenvuoden lahjansa Tsuhnien maalta. Brr.... Valtiovierailun huippukohtana pidän Joensuun Rantapuiston jalavien uutta hohtavaa pakkasasua. Jalavat näyttävät näet kovin ylväiltä keskipäivän kellertävässä valossa. Mutta nenä ja korvat sanovat: "Hoi Pakkasukko ja Lumineito, Venäjän lapset odottavat teitä! Eiköhän olisi jo aika suunnata itään?"

Tuorein havainto: 28.12.2001 19:00
lämpötila -30.4 °C paine 1011.2 hPa kosteus 76 % tyyntä 0.0 m/s pilvisyys 0/8.

Do not underestimate the power of the Dark Side

[25.12.01 20:44]

"I felt a great disturbance in the Force". Aiheuttajana oli kaapelista nähty pätkä italialaista hyväntekeväisyyskonserttia, jossa Luciano Pavarotti, Tom Jones, sinfoniaorkesteri ja lapsikuoro esittivät kappaleen Delilah. Kaikki osanottajat, poislukien Walesin sonni — Tom Jones, joka tohkeissaan lauloi Pavarottin suohon, näyttivät olevan viimeisellä tuomiolla, häpeissään ja peläten iänkaikkisen sielunsa puolesta. Ja hyvästä syystä, voisin vielä lisätä.

Siis aivan Mahtavaa Joulua kaikille!

[24.12.01 17:50]

It was Christmas Eve, babe...

....

You're a bum
You're a punk
You're an old slut on junk
Living there almost dead on a drip
In that bed

You scum bag
You maggot
You cheap lousy faggot
Happy Christmas your arse
I pray God
It's our last

---
Fairytale Of New York
-Shane MacGowan

Blues fallin' down like hail

[23.12.01 10:02]

Hei väki! Nyt olisi tarjolla mahtavaa lomalukemista: yli 3000 kappaleen kokoelma klassisia bluestekstejä. Ja siltä varalta että vastaan tulee joku outo sana (ja niitähän tulee), saitilla on oma bluessanasto.

   Laulujen tekstit antavat kuvan maailmasta, joka ei ole aivan yhtä mauton, hajuton tai väritön kuin omamme. Teemat pyörivät muutaman perusaiheen ympärillä: seksi, viina/huumeet, väkivalta, mutta myös ja erityisesti yleinen ahdistus ja huomisen pelko, jota kuvataan yleisesti keskiyöllä ovea ryskyttävinä muukalaisina. Voimakkaat, jopa apokalyptiset (Smokestack lightnin'. / Shinin', just like gold./ Why don't ya hear me cryin'?) kielikuvat seuraavat toisiaan pyörryttävällä tahdilla. Eron jälkeistä masennusta kuvataan esimerkiksi sanonnalla "down on the killing floor" eli rinnastetaan oma piina teuraslihan viimeisiin minuutteihin teurastamossa.

   Muuten, jos angsti ja depressio ovat lähellä sydäntäsi, niin Robert Johnsonia parempaa porttia helvettiin et löydä. Onko sinua koskaan vaivannut epämääräinen levottomuuden tunne, onko tuulen ääni puissa kuvottanut vatsanpohjia myöden? Tsekkaas tämä:

I got to keep movin', I've got to keep movin'
Blues fallin' down like hail, blues fallin' down like hail

And the days keeps on worryin' me,
there's a hellhound on my trail
...

You sprinkled hot foot powder
all around your daddy's door
It keep me with ramblin' mind, rider
Every old place I go, every old place I go

---

I can tell, the wind is risin',
the leaves tremblin' on the tree,
tremblin' on the tree
I can tell, the wind is risin',
leaves tremblin' on the tree
-Robert Johnson: Hellhound on my trail

Laulun kertojalle olisi mitä ilmeisimmin pitänyt määrätä tuplaannos Prozacia heti kättelyssä, eikö? Ja päivän URL:lihan on http://members.tripod.com/~blueslyrics

Murjaanien kuningas

[20.12.01 23:24]

Vuoden lyhyin päivänvalo, 21.12., on pian ohi ja lähdemme luistelemaan kohti kevättä. Vanhalla jäärälläkin on kovin jouluinen olo. Olen jopa ruvennut katselemaan kuusia sillä määrätyllä karsijan katseella ja herkutellut ajatuksilla havuntuoksuisista kransseista, kynttilöistä ja rekiretkistä. Unissa availen määrättömästi kovia paketteja jotka pitävät sisällään tuhat ihanuutta. Ah... joulun odotus on mahtavaa, sillä olenhan ollut koko lailla kiltti poika ja kuten tiedämme, kiltit pojat palkitaan aina jouluisin avokätisesti.

  Ja kaiken tämän lisäksi joululaulut kaikuvat nupissani tauotta ja pakottavat minua piinaamaan lähiympäristöä epävireisillä katkelmilla milloin mistäkin joulun klassikoista: Nissepolkkaa, Heinillä härkien..., Tiernapoikia, ym. laatutavaraa. Taidan olla sävelkorvaisilta anteeksipyynnön velkaa.

Mutta sitä ennen, kerran vielä. Knihti, tähti pyörimään! Yy-kaa-koo!

Hoo, jos minä olen musta,
olen minä kaikilta tunnettu,
yksi herra ja kuningas murijaanien maalta.

Taxman cometh and taketh away

[19.12.01 18:55]

Suru-uutinen tavoitti minut puhelimitse: kaverini oli katsellut paikallista tv-asemaa. Uutisissa kerrottiin, että verokarhu oli sulkenut paikallisen juottolani ovet maksamattomien verojen takia. Auts...

   Pikku Mikko oli Joensuun kapakoista lähin vastine Edward Hopperin, Tom Waitsin ja Charles Bukowskin tuotannolle. Halpaa kaljaa ja matkan uuvuttamia asiakkaita. Räikeät valot ja viikottainen tietokilpailu, kovaääninen jukeboksi ja tuoppien päälle lentäviä asiakkaita. Siistit vessat myös.... ja jokos mainitsin: halpaa kaljaa.

Psst, onks tiatoo?

[18.12.01 20:05]

Nyt nimien kirjaan merkitään taas;
tuhma vai kiltti, ajatelkaas!
...
Taas pienet tontut liikkuu ja muistiin merkitsee,
niin joulupukki tietää saa, kuka lahjat ansaitsee.

Ja taas kerran oiva esimerkki siitä miten kiltit palkitaan lauluissa ja tuhmat tosielämässä. Vai onko? Ehkä juuri tänä jouluna Sinä voit toimia kerrankin kuten kunnon selkärankainen ja auttaa Joulupukkia ja tonttuja heidän ylivoimaisessa ja näännyttävässä tehtävässään. Ole rehti suomalainen mies tahi nainen ja käyttäydy sen mukaisesti! Tarkkaile naapureitasi ja narauta tuhmat pojat ynnä tytöt! Heti!

• Suomen Poliisin vihjepuhelimet
• Poliisi-TV:n vihjepuhelin

Genetiikkaa

[16.12.01 21:26]

Ah... joulu ja perheen pyhä yhteys... vanhempani vierailivat luonamme pitkästä aikaa täynnä hyvää mieltä ja joulun henkeä ja kertoivat samalla kuulumisiaan. Vanhan avioparin tyyliin sopien kuulumiset olivat pääasiassa heittoja toisesta osapuolesta ja sangen "osuvia" luonnehdintoja ne olivat. Pikku julmurit...

   Äitini, kovin suloinen mummo muuten, ihmetteli jälleen kerran, että mitä ihmettä hän oli oikein ajatellut mennessään isäni kanssa naimisiin. Ja itse asiassa hän pystyikin selittämään asian aivan järkeen käyvästi. Tarina ei ole aivan lyhyt, mutta riittänee jos mainitsen, että siihen liittyy juhannus, polkupyörä, ohiajava tukkirekka, irtoava osa, napakka isku takaraivoon ja tulitikun mittainen arpi muistona. Ja tuloksena vuosikymmenien avioliitto ja kaksi "mukavaa poikaa". Just joo... eläköön romantiikka ja mutsi.

   Muutoinkin vanhempien visiitti on aina mainio tilaisuus tarkastella omaa geneettistä rakennusmateriaaliaan. Siitä saa myös erittäin terveellisen muistutuksen omasta tulevaisuudesta, ja nyt täytyy myöntää, että olen hieman huolestunut siitä kumman sukuhaaran — maternaalisen vai paternaalisen — geenit ovatkaan dominoivia. Oli miten oli, olen kusessa.

Aiempia avautumisia. Edellinen puolikuu.

:.: rotaatio.org, suuri kurpitsa tulee! :.: