Koyaanisqatsi

[30.11.02 20:55]

Vinossa.

Ilman mitään erityistä syytä mieleeni putkahti eräs aikoja sitten nähty elokuva: Godfrey Reggion Koyaanisqatsi (1982). Elokuva kuvittaa sanoitta teknologian ja luonnon yhteentörmäystä. Muistan hyvin hypnoottisten kuvien tulvan ja Philip Glassin musiikin, mutta ennen kaikkea mieleeni jäi tuo sana koyaanisqatsi: se on hopi-intiaanien kieltä ja tarkoittaa "tasapainotonta elämää".

Toisinaan tuntuu siltä, että teknologiavetoinen yhteiskuntamme ei todellakaan ole balanssissa, ja että me sen jäseninä voimme sekä henkisesti sekä fyysisesti pahoin. Emme myöskään harkitse tekojemme seurauksia, emmekä edes pysty näkemään kaikkia mahdollisia haittoja, vaikka haluaisimmekin olla vastuullisia myös tulevia sukupolvia kohtaan.

Esimerkiksi vaikkapa käytetyn plutoniumin varastointi; plutoniumin puoliintumisaika on 24 500 vuotta. Aikaperspektiivi huimaa: vanhin jatkuva sivilisaatio taitaa olla kiinalainen kulttuuri, jolla on kaarta noin 3 500 vuotta, länsimaissa ollaan edetty lyhyemmin kaarin, meillä kaaosten välillä on ollut joitakin satoja vuosia. Kuinka voimme varmistaa, että sanotaanko kymmenen tuhannen vuoden kuluttua ihmiskunta (as if...) edes ymmärtää mitä radioaktiivisuuden symboli tarkoittaa.

Samoin arveluttaa geeniteknologian alalla tehtävä tutkimustyö. Yhtäältä ymmärtää tiedemiesten innon tehdä historiaa ja päästä tieteen annaaleihin, mutta edelleenkään meillä ei ole keinoja arvioida kaikkia tilanteita joita voi tulla, jos ja kun päätämme värkätä uusia tuholaisen torjuntakeinoja muuntelemalla tuhohyönteisiä geneettisesti.

Kyläläiset, kootkaa hankonne ja soihtunne. Taitaa olla korkea aika vaihtaa pari sanaa hyvän tohtorin kanssa. Fiat Nox!

top