[08.10.02 00:50]
"...These days I barely get by, I don't even try."
Beck Hansen on tehnyt hienon levyn. Ei
varsinaisesti mikään uutinen, mutta hänen uusimpansa, Sea Change,
on hiljalleen kasvamassa erääksi syksyn parhaaksi pop-levyksi. Sea Changelta
puuttuu tyystin Beckille tunnusomainen eri tyylien ironinen vispaus ja rooleilla
leikittely. Sen sijaan Sea Change on alakuloinen, hiljainen ja pohdiskeleva
teos. Oudon suorasukainen, suorastaan.
Toisaalta levyn melankolia on ymmärrettävää, sillä kaanonin mukaan pääosa levyn kappaleista syntyi erään viikon aikana vuonna 2000 Beckin pitkäaikaisen suhteen hajottua. Hansen teki miehen työn hioessaan kaikessa rauhassa kappaleitaan seuraavat pari vuotta sen sijaan että olisi heti pullauttanut avautumisensa hedelmät ulos markkinoille. Verkkainen tahti palkitsee kuulijan ruhtinaallisesti. Levyn sovitukset ovat erinomaisia, akustiset instrumentit tukevat kauniisti miehen omaa ääntä, joka kuulostaa korviini paremmalta kuin aiemmin. Särkynyt sydän ei ole kenestäkään mukavaa, mutta jos ja kun jälki on tällaista, niin useammat voisivat kokeilla Beckin metodia.
I'm tired of fighting
I'm tired of fighting
Fighting for a lost cause
MUSIIKKI:
Bruce Springsteen: Darkness on the Edge of Town (albumi)
Regressio jatkuu... Mielestäni Springsteenin paras albumi, turhautumisen
ja menetettyjen toiveiden ruumiillistuma.
Pahaa verta [30.09.02]
Avaa unten ovet ja herää [25.09.02]
Tempted by the fruit of another? [24.09.02]
Land of Nod[sl] [19.09.02]
Pois valoista [15.09.02]
Credo [12.09.02]