Be careful of what you do, 'cause the lie becomes the truth

[01.12.02 23:45]

Nousua voi vain seurata lasku, huipulla tuulee, itku pitkästä ilosta jne üms...

Aika kuluu, vaikka ei niin hauskaa olisikaan. Huomasin juuri, että hieman päälle kaksikymmentä vuotta sitten eräs nuori ja lahjakas afrikkalais-amerikkalainen mies julkaisi levyteollisuuden historiaa tekevän albumin ja aloitti samalla käsittämättömän metamor­foosinsa. Kyllä, Michael Jacksonin Thrillerhän on kyseessä.

Vaikea kuvitella tai käsittää mitä Jacksonille oikeastaan tapahtui, mediaa pintapuolisestikin seuraamalla selviää, että miehen piparkakkutalo on kattoa vajaa ja sen ullakolla tuulee ikävästi. On ikävää, että Jacksonia ei tulla muistamaan loistavana laulajana ja tanssijana, vaan miehenä joka ylitti roturajat, ei niinkään musiikillaan, vaan plastiikkakirurgian avulla. Miestä ympäröi hughesmainen eksentrisyyden aura, joka tosin alkaa vaivata miehen vannoutu­neimpiakin faneja. Tuoreessa muistissa on kuva miehestä, joka yhdellä kädellä roikottaa vauvaansa parvekkeen ulkopuolella esitellessään pientä väkijoukolle. Samoin muistetaan mies, joka hiljan luuli MTV:n gaalassa saamaansa syntymäpäiväkakkua "Vuosituhan­nen Artisti" -palkinnoksi ja kaikkien hämmennykseksi alkoi pitää kiitospuhetta mm jumalalle. Surullista.

Jackson olisi syytä muistaa Wanna Be Startin' Somethingin ja Don't Stop 'til You Get Enoughin energisyy­destä, Human Naturen kepeästä lempeydestä sekä ennen kaikkea eräästä pop-historian parhaista kappaleista: Billie Jean tuntuu vieläkin yhtä tuoreelta kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Whoo!

So, Annie are you Ok?
Are you Ok, Annie? ?
Annie, are you Ok???

Häh, mitäh?

top