Olen messias

[23.10.02 0:55]

"Tuskinpa pelkkä sairaala parantaa noin täysin, aikaisemmin näytit.."

Karisma on valikoivaa. Sitä joko on tai sitä ei ole. On ihmisiä, jotka valaisevat huoneen astuessaan sisään. He kiinnittävät huomiomme väkijoukon keskeltä, vangitsevat meidät sanoillaan ja pienillä eleillään. He tekevät meistä orjiaan miellyttävimmillä tavalla. Me menetämme niin sanotun järkemme kohdatessamme tällaisen karismaattisen henkilön. He muovaavat meitä kuin savea ja ohjaavat meidät poluille, joita emme normaalisti valitsisi. Sanalla sanoen, he tekevät elämästä mielenkiintoisen. Me rakastamme heitä ja riippuvuuttamme heistä.

Mutta miten tämä oikein toimii? Onko kysymys synnynnäisestä armolahjasta, suotuisasta ulkomuodosta tai jopa feromoneista, hajuista, jotka vaikuttavat tietoisuuden liepeillä? Vai voiko karisman omaksua, voiko sen oppia?

Amerikkalaiset ainakin tuntuvat ajattelevan niin. Kuinka saavutat ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa –tyyliset self-help-oppaat ja valmennuskurssit myyvät hyvin. Mutta vaikka karismajärkäleeksi muuntuminen olisi mahdollista, haluaisinko olla sellainen. Ajatus tuntuu epämääräisen luotaantyöntävälle; tuskin osaisin käyttää valtaa, jos vaikka se syliin putoaisikin. Veikkaanpa, että on huomattavasti helpompaa (ja mukavampaa) langeta aina uusien gurujen lumoihin kuin olla itse guru. Kuka olisi guru gurulle? Tai kuten Kauko Röyhkä hienosti asian ilmaisi kappaleessaan Olen messias:

Ja silloin hän
panee kätensä mun suulle,
suutelee mua.
Suutelee minua suulle,
sanoo: "Olet valo".

Olen messias.
Näytän puhtaalta, kerubinkasvoiselta.
Olen messias.
Puhun loistavaa, virheetöntä kieltä,
sanoja joista tiedän jo kaiken.
En opi sinulta yhtään uusiakaan.
Voin olla valona sulle,
mutta missä on valo minulle?

top