Hiljaisuuden loppu

[06.12.02 16:05]

Tässä ja nyt, Joensuu, joulukuussa 2002.

Toisinaan verkosta löytää — paitsi b3ta.comin mahtavien flash-animaatioita ("i love you, you’re better than icecream"-kissabiisi pyörii vieläkin kutsumattomana vieraana nupissani) — myös asiaakin.

Toronton yliopisto on ansiokkaasti ryhtynyt julkaisemaan vierailuluentojaan verkossa. Hart House -luentosarjassa professori ja kirjailija Alan Lightman (M.I.T.) esittää kiinnostavia ajatuksia luennossaan The Wired World Is Too Much With Me. Lightman on huolissaan nykyihmisten sisäisen elämän köyhtymisestä. Hän maalailee hieman nostalgisesti kuvan itsestään pikkupoikana, joka saattoi ajelehtia sisäavaruudessaan tuntikausia katsellen nuijapäitä lähilammikoissa. Tuota ajatusten vapautta ei hänellä enää ole.

Pekka Himasen (Hakkerietiikka) lailla Lighman toteaa, että moderni teknologia on tehnyt työstä aina läsnä olevaa, jokainen hetki on työtä; jos aikaa on tunti, hän kirjoittaa kannettavallaan luentoa tai kirjaa, jos muutama minuutti, hän vastailee sähköpostiinsa tai soittaa kännykällä. Hänen mielensä ei koskaan vain "ole".

Lightmanin mukaan nykyistä kaapeloitua maailmaa luonnehtii kuusi piirrettä

Nopeuden pakkomielle:
Lightman esittää, että nykymaailma ja varsinkin nykyiset nuoret ovat sitä mieltä, että nopeus ja määrä ovat yhtä kuin laatu. Mitä nopeammin ja mitä enemmän tehdään, sen parempi.

Informaation ja muiden ärsykkeiden yliannostus:
ihmisiä pommitetaan koko ajan valtavalla määrällä informaatiota. Tästä on Lightmanin mukaan seurauksena se että informaatio samaistetaan tietoon. Meillä ei ole aikaa syventyä mihinkään, emme kykene seulomaan merkityksellistä tietoa datavuosta.

Pakkomielteinen suhtautuminen kulutukseen ja materiaan:
Teollistuneen maailman kulutus kasvaa yhä hirvittävää tahtia. Esimerkiksi Yhdysvaltojen kotitalousten kulutus on kaksinkertais­tunut sitten 60-luvun.

Virtuaalimaailmoihin sopeutuminen:
Yhä suuremmassa määrin ihmiset viettävät aikaansa näyttöpäätteen ääressä. Internetin kautta ihmiset ovat siirtyneet viettämään aikaansa virtuaalisissa ympäristöissä, esimerkiksi chat-roomit, pelimaailmat ja sähköposti. On syntynyt vastakkainasettelu virtuaali­maailma vastaan todellisuus (real life).

Hiljaisuuden katoaminen:
Ympäristömme täyttyy teknologian äänistä: liikenne, puhelimet yms. syövät hiljaisuuden. Emme enää koe hiljaisuutta missään.

Yksityisyyden katoaminen:
Uudet kommunikaatioteknologiat mahdollistavat jatkuvan yhteyden­pidon, kaiken aikaa kaikkialla kaikkien kanssa, olemme alati osa globaalia tietoverkkoa missä sitten liikummekaan.

Eri asia on sitten onko Lightmanin kuvaama kehitys toivottavaa. Toisaalta muutokseen on aina suhtauduttu vastahakoisesti ja menneestä on nähty ne mukavan nostalgiset puolet. Henkilö­kohtaisesti en ole niin kovin kiinnostunut menneisyydestä (keretti­läisiä ajatuksia ex-humanistilta), tulevaisuus, se se vasta jotakin on.

top