[24.12.02 14:55]
After all this, won't you give me a smile?
Huoh! Joulut on siivottu (melkein) ja kokattu (melkein). Ihminen voikin alkaa nyt henkisesti
valmistautumaan lahjojen avaamiseen. Ahh... saamisen autuus.
Joulun iloisimman yllätyksen järjesti tänä vuonna yllättäen Finnair,
jonka talvialeen oli miellyttävä langeta: kombinaattimme vingutti Visaa
ja varasi lennot kahdelle välille Joensuu—Lontoo. Ajankohdaksi valittiin tietysti maaliskuu,
jolloin Lontoossa ei kuulemma tapahdu yhtään mitään, jollei sadetta lasketa tapahtumaksi.
Mutta ei se mitään haittaa, lähdön ajatus on aina yhtä autuas.
Edellisestä Lontoon-käynnistä onkin vierähtänyt jo luvattoman monta vuotta.
Sydäntalvi vierähtää nopeasti matkasuunnitelmia tehdessä ja penniä venyttäessä ja manatessa brittejä, jotka eivät ymmärrä luopua imperiuminsa valuutasta (eivätkä väärällä puolen tietä ajelusta, sitkeästi elävistä paunoista ja tuumista puhumattakaan), vaan pakottavat onnettoman eurotrashin ynnäilemään valuuttakursseja. Höh! Mitäs se tämmöinen on?
Lontoon keikkaa odotellessa voikin mainiosti virittäytyä suurkaupungin tunnelmaan kuuntelemalla Lontoo-aiheista musiikkia, vaikkapa irlantilaisen lauluntekijän hienoa Astral Weeks -levyä. Levyn päättävässä Slim Slow Slider -kappaleessa laulun kertoja kohtaa entisen rakkaansa Lontoon Notting Hillissä. X on sortunut heroiinin, eikä rakkaus ole ainoa kuoleva asia laulussa.
Slim slow slider
Horse you ride
White as snow
Slim slow slider
Horse you ride
Is white as snow
Tell it everywhere you go
Saw you walking
Down by Ladbroke Grove this morning
Saw you walking
Down by Ladbroke Grove this morning
Catching pebbles for some sandy beach
You're out of reach
Saw you early this morning
With your brand new boy and your Cadillac
Saw you early this morning
With your brand new boy and your Cadillac
You're gone for something
And I know you won't be back
I know you're dying, baby
And I know you know it, too
I know you're dying
And I know you know it, too
Everytime I see you
I just don't know what to do
Synkkää ja kaunista, kuten irlantilainen kansanmusiikki yleensäkin on. Morrisonin suurenmoinen tulkinta sivuaa kaikkia tunteita hymähtäen iloisille muistoille jatkaen kaipauksen ja surun kautta täydelliseen neuvottomuuteen. "En tiedä mitä tehdä." Kappale päätyy soittimien (akustinen kitara ja basso, huilu sekä sopraanofoni) surumieliseen riitasointuun. Morrison onnistui pukemaan tässä kappaleessa musiikiksi T.S. Eliotin sanat: "This is the way the world ends. Not with a bang but a whimper."
Niin, ja tietenkin: Joe Strummer, R.I.P.
MUSIIKKI:
Bach: Jesu, Joy of Man's Desiring
Mikäs hitto tän nimi nyt suomeksi (tai saksaksi) onkaan. Simppeli ja kaunis, oikein sopiva joulun odotukseen.
Ashanti: Happy
Instant kesä! Herttainen ja lempeästi keinuva kappale tuo hymyn suupieliin ja mukavat muistot mieleen.
KINO:
Kaurismäki: Mies vailla menneisyyttä
Kehuttu ja palkittu, mutta en voi sille mitään, että kaurismäkeläinen
kankeus,jota fiksummissa piireissä pidetään omaperäisyyden ja nokkeluuden merkkinä,
tökkii. Siitä huolimatta kaunis
satu aikuisille. Sitä paitsi Paha vaanii on korni ja komea ralli.
Kombinaatti Vennon jouluspesiaali [24.12.02]
Autuaampaa antaa kuin... [19.12.02]
Joulupukki [15.12.02]
Pimeässä [12.12.02]
Katso tarkemmin [10.12.02]
Tyydytetty [07.12.02]
Hiljaisuuden loppu [06.12.02]
Be careful what you do,
'cause the lie becomes the truth [01.12.02]
